Jatkona Miikan blogille (linkki). Kerailija.fi on tosiaan 1-vuotias. Mitä itseeni tulee, postimerkkien ja eurokolikoiden keräilyn lisäksi olen osallistunut myös urheilu- ja jääkiekkokorttien sekä vinyylilevyjen keräilijöiden messuille Pirkanmaan seudulla, hankkiakseni materiaalia omiin kokoelmiin (linkki). Nämä, samoin kuin muumimukien keräilijät, ovat hyvin aktiivisia ja intohimoisiakin. Toisiin nollaeurojen (linkki) keräilijöihin en ole törmännyt edes netissä, vaikkakin ko. kohteiden suomalaiseen jakelijaan keräilytapahtumassa. Nykyään vuorovaikutus ja jossain määrin osto ja myynti, tapahtuvat harrastajien omilla Facebook-sivuilla sekä muilla digitaalisilla vertaiskaupan alustoilla. Huomattavaa on, etteivät nämä uuden polven keräilijät tarvitse virkamiesmäisiä, rekisteröityneitä yhdistyksiä toimintaansa, saatikka säännöllisiä kokouksia kerhohuoneistolla tai vapaaehtoistyötä jonkun kollektiivin, yhdistyksen hyväksi. Tapahtumat ovat yleensä myyntitoimintaa tekevien harrastajien alulle panemia.
Keräily voi hyvin, ehkä paremmin kuin koskaan. Omat lapsenlapseni juuri innostuivat jalkapallo- ja Pokemon-korteista. Urheilukorteista oma keräilynikin lähti, joskus samassa iässä. Kunnes oli tauolla vuosikymmeniä, aikuisen elämän ruuhkavuosina. Ehkä kokeilen tarjota muksuille jossain vaiheessa postimerkkejä. Tällä hetkellä epäilys on, että ne saattaisivat kiinnostaa jonkin aikaa, kunnes kansio jäisi komeron perälle. Kohteilla ei ole yhtymäkohtaa heidän elämäänsä.
Minua kiinnostaa tulevaisuus ja sen ”tutkiminen”. Menneisyyden tutkijoita keräilyssä on varmasti riittävästi. Postimerkillisen kirjeen muutoksen (linkki) havainnoinnin lisäksi, harrastan keräilyn muutoksen seuraamista, kuten yhdistystoiminnan tilaa, kulttuurillisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Samoin kuin seuraan paperisen kirjan kohtaloa (linkki). Se saattaa johtua ammatillisesta taustastani, johon kuuluu myös muutoksen tiedostaminen ja siihen reagoiminen. Olen ollut entistä taipuvaisempi ajattelemaan, että yhdistystoiminta on viime vuosituhannen, sodanjälkeisen yhtenäiskulttuurin perinnettä, suurten ikäluokkien keräilijöiden hiipuvaa formaattia. Olen kuullut eräältä kauppiaalta, että myös uudet postimerkkimateriaalia häneltä netin kautta hankkivat, eivät osallistu alan yhdistysten tapahtumiin saatikka pyri jäseneksi, vaikka kutsuttaisiin. Eräässä tuoreessa artikkelissa (linkki) pohditaan, että nuorten harrastama keräily olisi enemmän yksilökohtainen harrastus, eikä olisi tarvetta vuosikausien paneutumiseen, tavoitetta kattavaan tai täydelliseen kokoelmaan. Mene ja tiedä. Toki raha ja kaupallisuus on keräilyssä mukana ihan eri lailla kuin silloin, kun postimerkkejä saattoi irrottaa kirjekuorilta ilmaiseksi. Nykyään itsekseen harrastamista tietysti digi ja sosiaalinen media tukee ja sen keräilyn ilon jakamisen voi toteuttaa myös sitä kautta. Itse osallistun filatelian paikallisyhdistyksen toimintaan, mutta keräilyn lisäksi myös seuratakseni sitä, johtaako kulttuurin muutos muutokseen siinä, mitä sanotaan perinteeksi. Samaa asiaa olen havainnoinut esimerkiksi Helsingin Kirjamessuilla (linkki).
Epävarmuutta tulevaisuuden suhteen on monessa muussakin yhdistyksessä kuin filatelian parissa toimivassa, siitä olen kirjoittanut erikseen (linkki). Samoin oma yhteenvetoni siitä, mikä on postimerkkeilyn tulevaisuus (linkki), tehden omaa analyysiä kansainvälisten media-artikkeleiden avulla. Mainittakoon, että ko. englanninkielinen kirjoitus on saanut kansainvälistäkin huomioita ja jakoja, mm. yhdysvaltalaisen some/Youtube-vaikuttaja-tilin Exploring Stamps (Graham Beck) kautta. Samoin blogi Ukrainan sota-aihepostimerkkeilyn keräilystäni (linkki) on linkitetty myös englantilaiselle bittergrounds.com sivustolle. Sama tarina kelpasi myös Aihefilatelistien yhdistyksen paperiseen jäsenlehteen ja tätä kautta oli jaossa myös lehden irtonumeroina filatelistien tapahtumissa, kuten Riihex 2023-postimerkkinäyttelyssä. Aihefilatelisti-lehden 04/2022 kansi seuraavassa kuvassa.
Digitaalisuuden lisäksi kansainvälinen vuorovaikutus on nykykeräilyssä mahdollista aivan eri lailla kuin viime vuosituhannella. Lähes kaikille keräilijöille ovat tuttuja kansainväliset vertaiskauppapaikat kuten Ebay sekä myös luettelot, kuten esimerkiksi stampworld.com tai älypuhelimien sovellukset eurokeräilyssä. Kontaktin ulkomaille toisiin keräilijöihin saa netin kautta reaaliajassa, ilman kotimaisen keräilykauppiaan tai yhdistyksen kaltaisia välikäsiä.
Nousevana ilmiönä miksei myös tekoäly – sen avulla olen kuullut jo tehdyn näyttelykokoelmien tekstiosuuksien luonnoksia.
Blogissamme on siis osasto ”Muu keräily”, jonka parissa itse olen puuhastellut vuonna 2023. Mitä postimerkkeihin tulee, minua kiinnostavat euroajan kohteet ja ihan uudet julkaisut (linkki). Ukrainan sota-aiheen postimerkeistä on tulossa jatkotarinaa vuoden 2023 osalta.