Kerailija.fi on 1.1.2023 julkaistu blogi- ja uutissivusto keräilijöille ja keräilystä kiinnostuneille.
Kaksi monipuolisesta keräilystä kiinnostunutta pitkän linjan keräilijää, Jukka Konttinen ja Miikka Jaala, ovat innostuneita keräilyharrastukseen liittyvän tiedon jakajia. Postimerkkeilyä ja eurokolikoiden keräilyä harrastava Konttinen on kirjoittanut artikkeleita mm. Uusi Suomi Puheenvuoro ja Vapaavuoro-blogiportaaleihin ja ollut aktiivinen keskustelija keräilyn sosiaalisessa mediassa (Facebook, Instagram). Yksityistä kotimuseota pitävä Jaala taas on kirjoittanut keräilyoppaita, tehnyt Arabia-astioiden sekä numismatiikan hinta- ja tunnistusarviointeja ja ylläpitää mm. Arabiaan sekä numismatiikkaan liittyviä Facebook-ryhmiä.
Keräilyblogin perustajia yhdistää into esitellä uutta keräilymateriaalia omin sanoin, laaja-alainen kiinnostus eri keräilykohteisiin sekä mahdollisuuksien antaminen keräilykulttuurille myös yhdistys- ja järjestötoiminnan ulkopuolella. Esimerkiksi jos kerhomainen kokouksissa vierailu ei omaan elämäntilanteeseen sovellu ja paperiset jäsenlehdet eivät tavoita, niin voi ainakin saada tietoa netistä.
“Vaikka keräily perustuu subjektiivisiin mielikuviin ja voi olla yhtä monta totuutta kuin keräilijää, on ilmeisen uutta pyrkiä pysymään faktoissa, perustaa objektiivisuuteen.”, Konttinen sanoo. “Itse en koe olevani filatelisti enkä numismaatikko. Niissä olennaista tuntuu olevan tutkimus ja vanhat keräilykohteet. Tällaiseen aineistoon hidas, toimituksellinen julkaisu paperisessa lehdessä ehkä sopii. Mutta yleensä näyttää olevan tietty sordiino tai varovaisuusperiaate siitä, mitä harrastuksesta julkisuuteen kerrotaan. Hyvä heille, mutta tällainen ei sido minua. Minusta keräilyyn liittyvä informaatio olisi paras olla ilmaista ja saatavilla koska tahansa, koska on kyse vapaaehtoisesta harrastuksesta.” Lisää alla *)
Projektin tuloksena on keräilijöille tai keräilystä kiinnostuneille suunnattu ja alan harrastajien ylläpitämä uutis- ja blogisivusto.
Myös keräilijöiden ‘vieraskyniä’ kaivataan. Jos olet kiinnostunut kirjoittamisesta, ota yhteyttä yhteydenottolomakkeen kautta.
Keräilyn nykytilasta
Esimerkiksi postimerkkien ja rahojen keräilyä harrastetaan edelleen laajasti ympäri maailman. Kumpikin harrastuksista on kuitenkin kohdannut nykyajan haasteita. Postimerkkien käyttö on vähentynyt huomattavasti viestinnän siirryttyä digitaaliseen aikaan. Islanti lopetti ensimmäisenä maana postimerkkien julkaisun kokonaan kustannussyistä. Monissa maissa postimaksun voi suorittaa merkin sijaan numerokoodilla kuorelle kirjoitettuna. Toisaalta myös käteisen käyttö on vähentynyt vuosikymmenten aikana dramaattisesti etenkin pohjoismaissa, kun sähköiset maksutavat ovat ottaneet jalansijaa.
Samaan aikaan keräilijä tai keräilystä kiinnostunut elää maailmassa, jollaisesta edeltäjämme saattoivat vain haaveilla. Siinä, missä nykyajan teknologia on vieraannuttanut keräilymme kohteita monista ihmisistä, se on myös tuonut valtavan määrän informaatiota helposti hankittavaksi esimerkiksi Internetin välityksellä. Parhaimmillaan keräilijät ovat myös verkostoituneet sosiaalisen median kautta. Päivittäiset kuulumisten, tietojen ja kuvien jaot ovat tulleet vaihtoehdoksi tai avuksi myös järjestö- ja yhdistystoimintaan.
Keräily sinänsä voi hyvin, ehkä paremmin kuin koskaan. Muumimukit, sisustus-, antiikki- ja taide-esineet (“Lifestyle”), arvokellot ja -soittimet, vinyylilevyt, urheilun ja fantasiahahmojen (Pokemon) keräilykortit, sarjakuvat, pienoismallit, vanhat lelut, käsilaukut, viinit… Kuten näistä esimerkeistä voi päätellä, kaupallisuus on mukana keräilyssä enemmän kuin joskus sotien jälkeen, kun ihmisten väliset varallisuuserot alkoivat tasoittua. Kaupallinen populaarikulttuuri on mukana luomassa keräilykohteita ja keräilykohteet kaupallista populaarikulttuuria, kuten esimerkiksi luettelot ja oppaat hinta-arvioineen, huutokaupat, keräilymessut sekä digitaalisten portaalien mahdollistama vertaiskauppa. Keräilyn kaupallisuuden kanssa on elettävä, tosin kokoelman rajaaminen (määrä, laatu) on aina ollut suositeltavaa, mutta erityisesti nykyään.
*) “Toki keräily perustuu mielikuviin, ja siksi ehkä halutaan jättää kriittiset asiat käsittelemättä. Minun mielestäni jos kritiikkiä ei kannata korostaa, niin ei sen salailukaan auta. Keräilijät saavat asiat tietoonsa ennemmin tai myöhemmin. Esimerkiksi monen perinteisen keräilyn parista ihmetellään jatkuvasti, miten saataisiin uusia nuoria harrastajia mukaan. Siihen on löydettävissä ilmeisiä syitä, vaikkeivät niiden julki puhuminen ehkä miellyttäisikään. Haasteena on minusta enemmän se, että sordiinolinjan harrastajilla menee tunteisiin, he ottavat kritiikin henkilökohtaisesti. Objektiivisuudesta esimerkkinä on keräilykulttuurin muutos: On todettu, että harrastajien kuten keräilijät, sosiaalisen median (esim. Facebook) ryhmät ovat omanlaisiaan yhdistyksiä. Perinteisessä keräilyssä kuten filatelia ja numismatiikka ja filatelia perustetaan yhdistyksiin, jotka järjestävät kokouksia ja tapahtumia. Yhdistyksillä on myös omat liittonsa, byrokratioineen, hierarkioineen, auktoriteetteineen ja vanhakantaisine seremonioineen. Kuinka kaikkien keräilijöiden olisi suositeltavaa näihin liittyä ja jäsenmaksut maksaa? Tehdä vapaaehtoistyötä niiden hyväksi? Olen kirjoittanut erikseen yhdistystoiminnan nykyisistä haasteista (linkki). Ongelmat ovat yhteisiä monelle perinteiselle yhdistykselle. Lyhyesti sanottuna, jos yhdistys tarjoaa jäsenmaksun vastineeksi kokouksissa istumista ja paperisia jäsenlehtiä, sillä voi olla vaikeaa houkutella nuorempia sukupolvia. Nuoret tekevät kyllä vapaaehtoistyötä, mutta he haluavat itse toimintaa, ei kokouksia tai byrokratiaa. Jäsenlehdet eivät tavoita heitä, mutta eivät myöskään yhdistysten omat netti- tai Facebook-sivut.
Ainakin jos ajatellaan mahdollisimman tehokasta tiedon levittämistä, minusta kaiken vapaaehtoiseen aktiviteettiin, kuten keräilyyn liittyvä tieto tulisi olla ilmaista ja helposti saatavilla. Mitä yhdistysten jäsenlehtiin, oppaisiin tms. tulee, niin niistä yleensä halutaan rahallinen kompensaatio, joko jäsenmaksun kautta tai erikseen. Toki maksullisuutta perustellaan kustannuksilla, mutta eihän sisältöjen tekijöitä maksuilla hyvitetä, koska he tapaavat lahjoittaa panoksensa ilmaiseksi tai korkeintaan nimellistä korvausta vastaan. Yhteinen muurahaiskeko on yhdistys, jonka puolesta työmuurahaisten kaltaiset jäsenet kantavat korsia kekoon – raha menee yhdistysten toimintaan. Tämä myös rajoittaa saatavuuden jäsenien rajalliselle joukolle. Modernissa keräilyssä vuorovaikutus, tiedon ja kohteiden hankinta onnistuu ilman kokouskutsuja asialistoineen ja suuri osa netissä ja sosiaalisessa mediassa. Sitäpaitsi, netissä julkaisemisesta ei synny painatus- ja kuljetuskustannuksia tai ne ovat varsin nimelliset. Tästä tarkemmin myös blogissa (linkki).
Toki objektiivista, kriittistäkin julkaisemista varotaan siksi, että huolestutaan sellaisen karkottavan aloittelijoita. Mutta väitän, että modernit harrastuksen pariin tulijat omaavat mediakritiikkiä ja muodostavat käsityksensä, valitsevat tapansa kerätä luottaen omaan käytännön kokemukseensa ja maailmankuvaansa. Perinteinen keräilyn yhdistystoiminta on sen ajan tuote, kun digitaalisuuden tuomia mahdollisuuksia ei ollut.”