Olin paikalla Helsingin Kirjamessuilla lauantain ja sunnuntain.
Ihmisten kulttuurinnälkä on suuri – nyt yleisöä oli enemmän kuin viime vuonna (linkki). Kirjakauppiaiden puodeissa yleisöä virtasi ja kirjat ilmeisesti tekivät kauppansa. Paperinen kirja elää ja voi hyvin, ainakin tälle yleisölle. Ikäjakauma oli taaperosta vaariin ja lapsille oli omaa ohjelmaansa. Vaikkakin eräs toimittaja luonnehti tapahtumaa joskus ”keski-ikäisten flow-festivaaliksi”. Haastatteluja en kovin paljoa ehtinyt kuuntelemaan, mutta mediajulkisuudesta tuttuja kasvoja tuli vastaan.
Juuri messut tarjoavat selvän kontrastin perinteisen kirjaniteen ja ääni- ja e-kirjojen esittelypisteille: digituotteen esittely näyttää olevan kuin tyhjää täynnä, pelkät mainoskulissit.
Osastoni oli SNY (Suomen numismaattinen yhdistys), Postimerkkimessujen yhteydessä (Kuva 1). Alueemme oli sisäänkäynnin kannalta aika takaosassa. Väkeä rupesi paikalle saapumaan lähempänä keskipäivää ja iltapäivän aikana.
Aika paljon tulee kyselyjä itsellä hallussa olevan, monesti perinnöksi jääneen materiaalin arvosta tai realisoinnista. Sitä tulee myös päivittäin, numismatiikan ja filatelian Facebook-palstojen kautta. Olen kirjoittanut asiasta erikseen (linkki).
Suorastaan erikoista oli erään kouluikäisen suuri innostus esittelyssä olleita keräilykohteitamme kohtaan. Kun katselin filatelistien esittelypöytiä, niin kyllä lapsia ja nuoriakin liikkui tarjontaa katselemassa ja penkomassa. Samoin oli vuosi sitten.
Minua kiinnostaa keräilyharrastuksen tulevaisuus. Juuri luin postimerkkikaupan ammattilaisen Vesa Järvistön kommentin, että hänellä on nettikaupassa (systeemi.net) paljon asiakkaita, jotka, Järvistön kokemuksien mukaan, eivät käy missään tapahtumissa tai näyttelyissä. Vaikka silti ostavat kohteita.
Maailma on eri, kuin viime vuosituhannella. Kerätäänkö tulevaisuudessa pääasiassa itsekseen, kommunikoiden netin ja sosiaalisen median avulla? Näinhän näyttävät tekevän esimerkiksi vinyylilevyjen, jääkiekkokorttien ja muumimukien keräilijät, joita Facebook-ryhmiä seuraan. Mutta jos näin, niin miten keräilyn yhdistysten käy? Semminkin kun messuilla näyttäytymisellä haetaan uusia jäseniä. Nykyäänhän yhdistyksissä ei varsinaista toimintaa lasten ja nuorten näkökulmasta ole, enkä usko, että perinteinen virkamiesmäinen kokoustaminen, puheenjohtajineen ja asialistoineen, vetää puoleensa nuoria. Kerho- ja yhdistystoiminnan haasteista olen myös kirjoittanut (linkki). Yhdistyksissä on toki paljon tietoa ja tiedon laatuun voi luottaa, kun sitä on dokumentoitu oppaisiin ja julkaisuihin. Erityisesti mitä tulee vanhoihin, arvokkaisiin kohteisiin ja niiden väärennösten eliminointiin. Netissä tunnetusti tieto voi olla pahimmoilleen mitä sattuu – siis jos joku kanssakeräilijä ei huomaa sitä oikaista.
Kirjat, postimerkit, vinyylilevyt, sarjakuvat, pelit, keräilyrahat, postikortit tms. kyllä sinänsä yleisöä kiinnostavat nuoresta vanhaan. Kulttuuri ylipäänsä. Esimerkiksi pelkkä antikvariaattien keskittymä ja tarjonta oli runsas.
Ajatuksiani paperikirjasta lisää täällä (linkki).