Taannoin Yle uutisoi kuinka lypsylehmä muuttuu häräksi ravintolalautasella. Vanhoissa Arabian kahvikupeissa ja kaatimissa on havaittavissa samantapainen ilmiö, jossa ulkomainen kahvikuppi tai kaadin muuttuu keräilijän kokoelmassa Arabian kupiksi tai kaatimeksi. Syynä tähän on keräilijöiden tiedonpuute.
Kerron tässä esitelmässä esimerkkejä, kuinka keräilijöiden tiedonpuutetta käytetään hyväksi tietoisesti tai tietämättä myytäessä Arabian astioita keräilijöille.
Julkaisun pääkuvassa on kahvikuppimalli 1930-luvulta, jota myydään Arabian kahvikuppina. Myyntihinnat ovat vaihdelleet 50–150 € välillä. Kuvassa olevaa tuntematonta mallia on koristeltu kahdella Turun Kivipainon valmistamalla koristeella, joita myös Arabia käytti. Yhdessäkään myynnissä olleessa kupissa ei ole valmistajan leimaa. Toisin sanoen kupit on koristeen perusteella määritelty Arabian valmistamiksi sillä oletuksella, että Arabialla olisi yksinoikeus koristeeseen.
Tutkittuani noin 30 näillä koristeilla koristeltua kahvikuppia, löysin yhden kupin pohjasta heikon leiman, jonka perusteella voi todeta, että Arabia ei ollut kupin valmistaja. UV-lampun valossa yhden kupin pohjassa näkyi heikosti ”Import” leima. Kyseistä leimaa käyttivät saksalaiset posliinitehtaat ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
Erityisesti Englannissa ja Ranskassa saksalaiset tuontitavarat olivat sodan jälkeen ymmärrettävistä syistä epäsuosiossa ja näiden maiden tullimääräyksissä vaadittiin, että maahan tuotava tavara oli merkittävä tuontitavaraksi. Ennen sotaa molemmat maat olivat olleet tärkeitä vientimaita saksalaisille posliinitehtaille. Tullimääräyksissä ei ollut kerrottu yhtenäistä tapaa, miten tuontitavara oli merkittävä.
Säilyttääkseen asemansa näissä maissa saksalaiset posliinitehtaat keksivät leimata tuotteensa ”Import” leimalla, josta valmistusmaa ei selvinnyt, mutta tullimääräykset täyttyivät. Eräät englantilaiset maahantuojat keksivät tullimääräyksistä porsaanreiän, joilla varmistivat tuomiensa saksalaistuotteiden jälleenmyynnin. Valmistajan kanssa oli sovittu, että astioiden pohjaan liimattiin paperilappu, josta kävi ilmi kyseessä olevan tuontitavara. Nämä paperilaput pestiin Englannissa pois ja kauppa kävi taas. Ei tosin pitkää aikaa, siitä pitivät huolen kateelliset kilpailijat.
Arabialla tehtaanleimaan lisättiin teksti ”Made in Finland”, joka täytti mm. Amerikan tullimääräykset, joissa määrättiin, että tuotteista on selvittävä valmistusmaa.
Yksittäisen keräilijän ei tarvitse hävetä erehdystään, jos hän on hankkinut tämän artikkelin aloituskuvan tyyppisen kupin Arabian kahvikuppikokoelmaansa. Kuppi löytyy myös Arabian museon kokoelmasta, vaikka Arabialla ei ole mitään tekemistä kupin kanssa.
Arabian tekemä, mutta muualla koristeltu
Hankalammaksi tunnistaminen menee silloin kun astia on varmuudella tehty Arabialla, mutta koristeltu muualla. Seuraavassa kuvassa on Arabian valmistama AR-mallin kaadin, jossa ei ole pohjassa tehtaanleimaa, ja joka on melko varmasti koristeltu samassa paikassa kuin edellä mainittu kahvikuppi. Yleensä leimatonta Arabian astiaa pidetään 2-laadun tuotteena, joten kuvan kaatimen koristelijan voisi olettaa olevan Arabia.
Nykyisin internetistäkin löytyy luotettavia tietolähteitä, joiden avulla on mahdollisuus selvittää, onko koristelun tehty Arabia. Finna-palveluun on tallennettu Turun Kivipainon arkistosta kuvia ja tietoja valmistetuista koristekuvioista. Näitä voi vapaasti selailla kotona tietokoneelta.
Kolmannessa kuvassa on kaksi Turun Kivipainon nimetöntä koristekuviota, joilla on vain numerotunnus. Molemmat koristeet on valmistettu samaan aikaan vuonna 1937. Finnan tietojen mukaan vasemmanpuoleinen, kakkoskuvan kaatimen koriste on ollut käytössä ruotsalaisessa Ab Karlskrona Porslinsfabrikissa ja oikeanpuoleinen koriste oli käytössä Arabialla. Koska Ab Karlskrona Porslinsfabrik ei koristellut Arabian astioita, niin kuka koristeli kakkoskuvan kaatimen?
Suomessa oli 1920-30-luvulla kaksi merkittävää posliinikoristamoa, joita Arabia piti merkittävänä kilpailijana. Näistä tunnetumpi, Tehdas Lampinen, sijaitsi Turussa. Tuntemattomampi, K. A. Roineen Posliinimaalaamo sijaitsi Helsingissä.
Lampinen ja Roine eivät itse valmistaneet astioita, vaan osti Saksasta, Leipzigkin kaupungissa olleesta keskieurooppalaisen posliinikartellin kaupasta eri tehtaiden hylkytavaraa, koristeli ne täällä ja myi eteenpäin arvatenkin hyvällä voitolla. Toiminta oli kannattavaa valkoisen posliinin alhaisten tuontitullien ansiosta.
Ilmeisesti vuonna 1930 on valkoisen posliinin saatavuus Saksasta ollut huonoa, eivätkä kotimaiset posliinitehtaat suostuneet myymään Lampiselle ja Roineelle valkoista posliinia. Arabialle oli kannattavampaa myydä itse kalliimpaa koristeltua posliinia kuin koristelematonta valkoista posliinia kilpailijalle. Posliinikartellin perustajat olivat juutalaisia ja tuon ajan poliittinen tilanne Saksassa ei suosinut heidän liiketoimiansa.
Tässä vaiheessa Tehdas Lampinen turvautui hieman kyseenalaiseen tekoon, se jakoi vuonna 1930 Turussa kaikkiin postilaatikoihin mainoksen, jossa kehotettiin ostamaan vain valkoista posliinia ja tuomaan ne Lampiselle koristeltavaksi. Arabialle tieto tästä tuli sen tytäryhtiön, Turun Posliinitehtaan kautta. Arabia vei asian Lasi ja posliiniyhdistyksen käsiteltäväksi. Lasi ja posliiniyhdistys oli valmistajien perustama yhdistys, joka mm. ratkoi valmistajien välisiä riitoja. Aikansa riideltyään Arabia ja Lampinen pääsi sopimukseen, jossa sovittiin, että Lampinen ei enää sekaannu Arabian tuotteisiin. Tehdas Lampinen leimasi kaikki koristelemansa tuotteet, joten se ei ole koristellut toisessa kuvassa olevaa kannua.
Roine oli samanlainen taloustavarakauppias kuin Lampinen. Roine perusti Helsinkiin Fredriksberginkadulle vuonna 1928 posliinimaalaamon nimellä K. A. Roineen Posliinimaalaamo. Seuraavana vuonna Roine rakensi Huopalahteen posliinitehtaan, jonka nimi oli Huopalahden Posliinitehdas. Ilmeisesti edellä mainittujen saksalaisen valkoisen posliinin saatavuuden vaikeuksien takia Huopalahden Posliinitehdas ajautui vararikkoon vuonna 1933. Roine jatkoi taloustavarakauppaa ja kaupan yhteydessä posliinin koristelua pienemmässä määrin. Ilmeisesti tässä vaiheessa on asiakkaat saaneet tuoda astioitaan Roineelle koristeltavaksi. Toisen kuvan Arabian AR-mallin kannun on suunnitellut Kurt Ekholm vuonna 1935. Leimattomasta kannusta on mahdoton sanoa varmuudella, kuka koristelija on. Todennäköisin kannun ja kahvikupin koristelija on Roine.
Arabian tassi, ulkomainen kahvikuppi
Seuraavan esimerkin voi luokitella tietoiseksi huijaukseksi. Äkkiä katsoen ylempänä olevassa punaisessa kahvikupissa näyttäisi kaikki olevan kunnossa. Tassin pohjasta löytyy Arabian nk. rotanhäntäleima. Kupissa ei ole leimaa, mikä oli käytäntö Arabialla 1900-luvun alussa. Kuppi ja tassi on ruiskumaalattu samalla punaisella värillä. Tassi on IP-mallisen kahvikupin tassi, mutta se ei vielä herätä epäilyjä. Joidenkin Arabian kahvikuppien tassia on käytetty useamman eri mallisen kahvikupin kanssa. Kuvan kahvikupin on keräilijä ostanut antiikkimessuilla tallinnalaiselta antiikkikauppiaalta n. 100 € hinnalla.
Arabian vanhoissa hinnastoissa ei ole astioiden kuvia, joten niistä ei ole paljon apua tunnistamisessa. Tarkemmin tutkittaessa kuvan kahvikuppia, selviää että tassi on maalattu lasituksen päälle, kun taas kuppi on maalattu lasituksen alle. Tämänkin kupin historia selvisi Finnan tietoja selaamalla. Finnasta löytyy useita kahvikalustoja, joissa on saman mallinen kuppi kuin yllä oleva kuppi. Kupin valmistaja on M.S. Kuznetsov Riian tehdas.
Ostettaessa Arabian 1800-luvulla valmistettuja kahvikuppeja, kannattaa olla varovainen. Arabialla ja Rörstrandilla oli tuohon aikaan samoja malleja ja koristeita, joten leimattomasta kupista on usein vaikea sanoa, kumman valmistama kuppi on kyseessä. Kokoelmaan kannattaakin hankkia vain leimattuja kahvikuppeja.
Etsi leimallisia kahvikuppeja kokoelmaasi
Viidennessä kuvassa on Rörstrandin valmistama I-mallin kahvikuppi koristeella Singapore, joka on väritetty käsinmaalaamalla. Näitä näkee Suomessakin myytävän leimattomana Arabian kahvikuppina. Oma havaintoni on, että kaikissa Arabian valmistamissa kupeissa on nurmikko maalattu vihreäksi, kun taas Rörstrandin valmistamissa kahvikupeissa on aita lintumiehen edessä maalattu vihreäksi. Vähäisten vertailukohteiden takia ei tätä voi pitää varmana erona kaikissa tapauksissa.
Rörstrandin valmistaman leimatun kupin saa huutokaupasta n. 10 € hintaan, kun taas Arabian leimattomasta kupista on joutunut maksamaan yli 100 €.
Väärennöksiä ei Arabian vanhoista astioista ole vielä tavattu, joten leimattujen astioiden osto kokoelmaan on melko turvallista. Tietysti jokainen keräilijä päättää itse mitä kokoelmaansa hankkii, mutta kannattaa miettiä, nostaako ulkomainen kahvikuppi kokoelman tasoa. Lopuksi on todettava, että vanhoissa Arabian astioissa on vielä paljon tutkittavaa ja tiedoissa on suuria puutteita.
Teksti ja kuvat: Jarmo Sallinen
Artikkelin pääkuva: Miikka Jaala