Toimitusjohtaja Gustaf Herlitz oli tammikuussa 1916 terveyssyistä pyytänyt vuoden virkavapaata, minkä yhtiön hallitus hänelle myönsikin. Virkavapaasta huolimatta hänen terveytensä ei parantunut, jonka vuoksi hän tammikuun 1. päivä 1917 jätti lopullisesti toimitusjohtajan paikkansa pojalleen Carl Gustaf Herlitzille. Carl Gustaf Herlitz aloitti johtajana aikana, jolloin Venäjällä maaliskuussa puhjennut vallankumous ulotti vaikutuksensa myös Suomeen. Huhtikuussa vaativat Arabian työntekijät 8 tunnin työpäivää, mikä myönnettiinkin. Tämän jälkeen työt jatkuivat keskeytyksettä marraskuun suurlakkoon saakka, jolloin tapahtui muutaman päivän työnseisaus. Vallinneesta levottomuudesta huolimatta suunniteltiin laajennuksia ja teknillisiä parannuksia , joita kuitenkin vuoden 1918 loppuun mennessä vain vähäisessä määrin voitiin toteuttaa maassa riehuvan sisällissodan vuoksi. Sisällisota aiheutti myös tuotannon pysähtymisen helmi-, maalis- ja huhtikuun ajaksi.
Tehdas oli sähköistetty vuonna 1916, mutta muuten se oli vanhanaikainen ja kehnossa kunnossa. Sodan loputtua alettiin viipymättä toteuttamaan uudisrakennus- ja muita suunnitelmia, samaten joulukuussa 1917 päätetty osakepääoman korotus toteutettiin, jolloin toimitettiin maksuton osakeanti 300 000 markkaa ja osakepääoma korotettiin 900 000 markkaan. Vuonna 1909 oli osakepääomaa supistettu alkuperäisestä 1 miljoonasta markasta 600 000 markkaan. Saman vuoden elokuun 16. päivä vahvisti senaatti vastaavan muutoksen yhtiön sääntöihin ja liikkeen nimeksi tuli Arabia Porslinsfabrik Aktiebolag.
Olojen rauhoituttua aloitettiin kiihkeä uudisrakentamistoiminta. Vuonna 1914 aloitettu eristinuuni valmistui vihdoinkin vuonna 1919. Vuonna 1920 valmistui mm. myllylaitos ja savensekoittamo, kaksi koristepolttouunia sekä kaksi lasituspolttouunia. Myös paja, korjauspaja ja puusepänpaja valmistuivat samana vuonna. Korkeajännite-eristimien kysynnän lisääntyessä ryhdyttiin loppukesästä 1922 rakentamaan eristinmuovaamoa, josta muodostui n. 50 metriä pitkä rakennus käsittäen yhden 70 kuutiometrin eristinuunin. Edellä mainitaan vain osa toteutetuista rakennushankkeista.
Vuonna 1919 Turkuun perustettu Teknillinen Porsliinitehdas Oy – Tekniska Poslinsfabriken Ab ajautui konkurssiin vuonna 1923. Herlitz pelkäsi, että saksalaiset saattaisivat kiinnostua konkurssipesästä ja uudelleenjärjestelyjen ja asiantuntevan johdon avulla muodostaa tehtaasta varteenotettavan kilpailijan. Lisäksi Turussa oli aloitettu valmistaa talousposliinia maasälpäposliinista, minkä valmistukseen Arabia oli aikeissa ryhtyä. Loppuvuodesta 1923 Herlitz sai ajettua Turun tehtaan ostohankkeen läpi. Arabialla oli tarkoitus sulkea Turun tehdas, myydä kiinteistöt ja käyttää näin vapautuvat varat ja kalusto omaan tuotantoonsa.
Herlitzin pelko saksalaisten kiinnostuksesta Turun tehtaaseen osoittautui oikeaksi. Saksalais-Hollantilainen pankkiiriyhtymä Gebrüder Arnhold ja Keramiche Bank Dresdenistä, heti Arabian ostettua Turun tehtaan, ryhtyivät neuvottelemaan Arabian suurimpien osakkeenomistajien kanssa heidän osakkeidensa ostamisesta.
Neuvottelujen päätteeksi keväällä 1924 siirtyi Arabian osake-enemmistö saksalaiseen omistukseen.
Omistuksessa tapahtuneiden muutosten seurauksena uusi johtokunta päätti jatkaa toimintaa Turun tehtaalla. Turkuun perustettiin itsenäinen tytäryhtiö, joka sai nimekseen Turun Posliinitehdas Oy.
Turun tehdas sai aluksi saksalaisen johdon, toimitusjohtajanaan Max Wieland. Arabian johto, tärkeimpänä toimitusjohtaja, pysyi entisenä.
Välttääkseen kilpailun molempien tehtaiden välillä, keskitettiin teknillisen posliinin valmistus Turkuun ja talousposliinin valmistus Helsinkiin.
Saksalais johdon osoittauduttua epäpäteväksi, sai Herlitz johdettavakseen myös Turun tehtaan.
Pian osoittautui, että saksalaisten kiinnostus rajoittui vain Arabian tuottamaan voittoon ja että he pyrkivät vain saamaan mahdollisimman suuria voitto-osinkoja ja hyötymään Arabian kustannuksella. Tämän vuoksi ryhdyttiin toimenpiteisiin saksalaisten käsissä olevien osakkeiden takaisin ostamiseksi.
Vuonna 1927 tehdyllä kaupalla, saksalaiset myivät osakeomistuksensa takaisin suomalaisille osakkeenomistajille. Samalla Arabia sai kaupan yhteydessä ruotsalaisen Lidköpingin Porsliinitehtaan osake-enemmistön ja sitä kautta myös määräämisoikeuden entiseen emoyhtiöönsä Rörstrandiin.
Nyt alettiin Arabiassa suunnittelemaan viennin harjoittamista suuremmassa määrin kuin tähän asti. Suuremmassa mittakaavassa tapahtuva vienti edellytti kuitenkin tehtaan tuotantokyvyn huomattavaa nousua, mikä jälleen edellytti suuria laajennuksia. Vuorineuvos Herlitz teki yhden ratkaisevimpia ja kauaskantoisimpia päätöksiään Arabian historiassa, asettuessaan kannattamaan asiantuntijoiden epäilystä huolimatta suuren tunneliuunin rakentamista. Se oli hänen mielestään taloudellisin ratkaisu, miksi se myöhemmin käytännössä osoittautuikin.
Vuonna 1927 alettiin tämän silloisen maailman suurimman tunneliuunin rakennustyöt toiminimi Schulzen Arabian ohjeiden perusteella laatimien piirustusten mukaan. Vuonna 1929 oli koko valtava rakennus valmis. Se käsitti 112 metriä pitkän uunin, johon mahtui 60 vaunua, josta kuhunkin mahtui 5,5 kuutiometriä, viisikerroksisen rakennuksen työsaleineen, varastoineen, lähettämöineen ja pakkaamoineen sekä konttorihuoneiston.
Ensimmäisen tunneliuunin valmistumisen aikoihin alkoi jälleen Arabian taivaalle kasaantua mustia pilviä. Koko maailman talouselämää kurjistanut 1930-luvun lama oli juuri alkanut. Kotimarkkinoilla kiristynyt rahatilanne heikensi kotitalouksien ostohalua. Tilaukset Arabian tehtaalla vähenivät, mikä merkitsi työllisyyden vähenemistä tehtaalla. Tilanteen ollessa synkimmillään, saatiin ostotarjous kahdelta ruotsalaiselta samahintaliikkeeltä, Epalta ja Tempolta, jotka merkitsivät vuosien työtä Arabian tehtaalle. Tarjousten hinnat olivat kuitenkin paljon alhaisemmat kuin tehtaan omakustannushinnat, sillä Saksan ja Tsekkoslovakian kilpailu oli epätoivoista. Vastoin johtokunnan enemmistön kantaa vuorineuvos Herlitz hyväksyi kaupan vakaasti päättäen löytää keinot, jolla tuotanto saadaan kannattavaksi ja työvoiman vähentämisuhka poistetuksi.
Tässä vaiheessa sai alkunsa Arabian rationalisoimistyö, joka teki vuorineuvos Herlitzistä rationalisoimistoiminnan uranuurtajan Suomessa, sillä hän oli ensimmäinen maassamme, joka ryhtyi soveltamaan tieteeseen perustuvaa menetelmien parannusta tuotantotoiminnassa. Nyt oli pakko löytää riittävät vientimarkkinat. Tässä onnistuttiinkin, sillä Arabia onnistui saamaan Argentiinaa varten erityisen energisen edustajan, Enrique Reimersin Buenos Airesissa. Reimersin hyvien yhteyksien ansiosta suurkuluttajiin tuli tehtaalle suuria tilauksia. Myös Tanskassa ja Norjassa onnistuttiin saamaan jalansijaa. Vientiä ryhdyttiin harjoittamaan myös muihin maihin, kuten Viroon, Egyptiin, Etelä-Afrikkaan ja itäisen Välimeren maihin. Kun vienti näin oli saatu alkuun, se kasvoi muutamassa vuodessa niin suureksi, että n. 50 % Arabian koko tuotannosta vietiin maan rajojen ulkopuolelle.
Samaan aikaan ensimmäisen tunneliuunin valmistumisen kanssa aloitettiin saniteettitavaroiden valmistus vuonna 1930. Näiden tuotteiden menekki oli alusta lähtien hyvä. Jo vuonna 1900 oli saniteettitavaroita tosin alettu valmistaa hyvin pienissä määrin. Ne tehtiin käsin ja valmistus oli ainoastaan kaksi kappaletta päivässä. Valmistus lopetettiinkin vuonna 1927. Myynnin arvo ei kuitenkaan kasvanut samassa suhteessa kuin myynnin määrä, sillä yleinen lamakausi, tullimuurit ja ankara kilpailu maailman markkinoilla alensivat hintoja. Tällöin oli Arabian toden teolla ryhdyttävä alentamaan tuotantokustannuksia. Monien kokeilujen ja yritysten jälkeen onnistuttiin alentamaan kaikkien tuotteiden polttokustannuksia n. 30% siitä, mitä ne olivat aikaisemmin olleet. Kun aikaisemmin tuotteet oli poltettu 2 tai 3 kertaan, siirryttiin nyt uuden menetelmän avulla kertapolttoon. Mutta myös rationalisointialalla ryhdyttiin tutkimaan mahdollisuuksia tuotantokustannukten alentamiseksi. Vuonna 1933 alettiin tässä mielessä soveltamaan valmistuksessa aika- ja työntutkimuksia, joilla saatiin aikaan tuotannon järkiperäistäminen ja tehostuminen. Tästä oli kaksinkertainen hyöty: tuotannon lisääntymisestä johtuva tuotantokustanusten alentuminen ja työntekijöille ansion lisääntyminen ja työmenetelmien helpottuminen.
Lisääntyvät vientimahdollisuudet ja ulkomaisen kilpailun häviäminen kotimaassa herätti kuitenkin uuden huolenaiheen siinä suhteessa, että ennen pitkään tullaan tilanteeseen, jossa nykyinen tuotantokyky ei riitä tyydyttämään jatkuvasti lisääntyvää kysyntää. Tämän vuoksi ryhdyttiin suunnittelemaan laajennuksia ja vuonna 1936 nämä suunnitelmat annettiin saksalaiselle toiminimelle Schultze toteutettavaksi. Yhdeksässä kuukaudessa valmistui toinen yhtäsuuri 5 kerroksinen tunneliuunirakennus, johon sijoitettiin suuret työsalit mm. saniteettitavaroiden valmistusta varten ja huomattavasti konttoritilaa, joka vuosien saatossa oli käynyt ahtaaksi. Näin oltiin valmiita tyydyttämään kysyntää markkinoilla, mikä ei muodostunutkaan vähäiseksi, sillä saniteettitavaroiden että taloustarvikkeiden vienti lisääntyi jatkuvasti. Arabialla ei tyydytty vain tähän rakennukseen, vaan vuonna 1942 alettiin jälleen suuri uudisrakennus, joka sodan aiheuttamista rakennusvaikeuksista huolimatta oli valmiina otettavaksi käyttöön vuonna 1946. Tähän rakennukseen sisältyi kaksi uutta tunneliuunia, yksi 57 metriä ja toinen 120 metriä pitkä.
Vuonna 1939 syttynyt talvisota ja sitä seurannut 2. maailmansota keskeytti Arabian viennin lähes kokonaan. Sotien päätyttyä Arabialla oli edelleenkin täysi työ selviytyä tehtaalle tulevista tilauksista.
Edellä on pääasiassa käsitelty tuotannon määrää, mutta todettakoon, että tuotanon määrän lisäys ei koskaan ole Arabiassa saanut tapahtua laadun kustannuksella, vaan tehdas on päinvastoin aina pyrkinyt valmistamaan laadullisesti ensiluokkaista tavaraa. Samalla on pidetty silmällä sitä, että Arabian tuotteet pysyvät korkealla taiteellisella tasolla. Tämä onkin johtanut siihen, että Arabian tuotteilla on hyvä nimi ulkomailla.
Se pieni tehdas, joka vuonna 1873 perustettiin oli nyt määrätietoisen ja tarmokkaan johdon kaukonäköisyyden ansiosta kasvanut jättiyritykseksi, jonka lattiapinta-ala oli 12,5 hehtaaria. Tässä valtavassa laitoksessa valmistettiin päivittäin n. 80 tonnia posliini- ja fajanssimassaa sekä tiili- ja kapselimassaa n. 60 tonnia kumpaakin.
Teksti. Jarmo Sallinen
Kuva: Arabian tehtaat vuonna 1953. Kuvaaja. A. Tuhka, Museoviraston kuvakokoelma.