Tiivistelmä: Digitaalinen paperikirjeen maksukoodi on käytössä vaihtoehtona useassa useassa Euroopan maassa. Väitän, että se tulee paperisen postimerkin rinnalle Suomessakin jossain vaiheessa – kuten pakettien maksu se jo on. Osaltaan postimerkin hinnannousu (2 postimerkkiä yli 50 g lähetyksiin = 5 €) on jo nyt lähestymässä digitaalisen pakettilähetyksen (halvin 5,9 €, seurannalla) tasoa. Digikoodi voi syrjäyttää postimerkin kokonaan. Jutussa pohdin asiaan liittyviä seikkoja ja skenaarioita.
Postimerkkien ja postimerkillisen kirjeen tarinan seuraaminen on minulle jatkuva prosessi, edellinen versio asiasta on täällä (linkki). Otsikkokuvassa näkyy Postin nykyaikaista ”leimaheraldiikkaa”, aiheena Korttien Tarinat 2024-tapahtumassa julkaistu tuote.
Suomen Posti on ottanut käyttöön 2D-koodin uusiin postimerkkijulkaisuihin (linkki). Sen sanotaan auttavan kirjeiden jakelua. Muutokset digitaalisuuden suuntaan tuskin jäävät tähän. Jos postimerkin käytön vahva peruste on ollut se tarjoama viestintä tai elämys eli taiteellinen estetiikka, 2D-koodi jo yksin horjuttaa tätä perustetta. Edesmenneen presidentti Martti Ahtisaaren surumerkkiin 15.12.2023 (linkki) ko. koodia ei lisätty, mitä ilmeisimmin esteettisistä syistä.
Useammassa Euroopan maissa on käytössä digitaalinen tapa maksaa kirjeen tai kortin postimaksu. Kirjoittamalla numerokoodin kuorelle, jakelussa voidaan todeta maksu maksetuksi. Samantyyppinen systeemi on meillä Suomessa pakettien kohdalla. Kun numerokoodillinen paketti otetaan käsittelyyn, siihen tulostetaan tarra, josta löytyy lähetyksen yksityiskohdat ja viivakoodit. Vaihtoehtoisesti lähettäjä voi maksun tehtyään tulostaa ko. digitaalisen arkin kotonaan ja liimata tai teipata sen paketille. Itse käyn liimauttamassa tarran lähi-Prisman posti-palvelupisteessä ja jätän paketin kuljetukseen. Otan myös paperisen kuitin, vaikka kuitti tulee diginäkin.
On myös käynyt selväksi, että Postin jakelutehokkuus on ollut ongelmissa pitkin vuosia. Huolellisemmin jakelun hoitaminen on varmaankin rahakysymys. Lajittelua ja jakelua pyritään viemään digitalisaatioon ja automatiikkaan koska ihmistyövoima on kallista, vaikka fyysinen tuote ei järjestelmään aina sujuvasti taivu. Erityisesti kirjeet ja kortit liikkuvat hitaasti ja niitä myös katoaa. Itse jätin juuri valituksen Postille kun minulle osoitettuja kirjeitä on jäänyt tulematta ainakin 4 kappaletta, puolen vuoden sisään.
Siksi ihmettelen, miksi kirjeisiin ja kortteihin ei ole vielä otettu viiva- ja numerokoodillista maksua, vähintään paperisen postimerkin rinnalle? Ihmisillä on varmasti käytössä vielä pitkään koodittomia ikipostimerkkejä. Joiden tapauksessa kuulemma koodi voidaan lisätä kuorelle käsittelyssä.
Tavallinen kirjeen lähettäjä tuskin paljoa piittaa siitä, onko kuorella jotain kuvallista postimerkkiä, kunhan kohde kulkee vastaanottajalle. Valtaosa paperisista kirjeistä on joka tapauksessa vuosikymmeniä kulkenut ilman postimerkkiä, eli ns. yrityskirjeet. Posti on vedonnut kortti- ja kirjeharrastajiin (esim. Postcrossing), mutta en usko heidän kulutusmääränsä olevan olennaisen merkittävä uusien postimerkkien julkaisussa. Ns. elämyspostittajien huippusesonki on luonnollisesti joulu. Joulukortissa toki postimerkillä on roolinsa, mutta korttien määrä laskee vuosi vuodelta (linkki). Siinä vaikuttaa varmasti hintojen nousu sekä se, että nuoremmat ikäluokat lähettävät joulutervehdyksensä digitaalisesti. Ja samalla osaltaan kortteja lähetelleiden vanhempien ikäluokkien luonnolliset syyt. Kun joulukorttien määrän lasku on ollut 2 – 2,5 miljoonaa/vuosi, niin tasaisen taulukon mukaan viimeinen kortti lähetetään vuoteen 2028 – 2029 mennessä.
Paperisen kirjeen ja kortin osalta hiipumista tapahtuu joka suunnasta (linkki), niin meillä kuin maailmalla. Lasku on ollut 40 – 90 % ja jatkuu. Tanskassa muutos on ehkä pisimmällä (linkki) ja Suomen Postista on todettu seurattavan Tanskan kehitystä.
Postimerkillisen kuluttajakirjeiden ja -korttien jakelu kuuluu yleispalveluvelvoitteeseen, jonka tarkoitus on taata oikeudenmukaiset postipalvelut kaikille. Eli postimaksun ilman arvonlisäveroa. Mutta miksi se koskee vain tätä jakelua? Toki oikeudenmukaisuuden nimissä pitänee taata, että Inarin tai Kainuun peräkylästä saa lähetettyä paperiset dokumentit viranomaiselle tms. Mutta sama tarve koskee paketteja, jotka eivät yleispalveluvelvoitteessa. Tai vaikka sanoma- ja aikakauslehtien tal yritysten kirjeposti, jotka eivät nekään ongelmattomia ole. Yleispalveluvelvoite on minusta reliikki niiltä ajoilta, jolloin paperinen viestintä oli voimissaan. Tanskassa siitä juuri luovuttiin (linkki) ja Postista on todettu Suomen myötäilevän Tanskan kehitystä.
Koodien ja tarrojen tuominen postimerkin rinnalle ei oikeudenmukaisuutta vaarantaisi, vaan päinvastoin voisi tehostaa jakelua, kun kaikista lähetyksistä olisi jälki digissä. Se voisi vähentää postimerkkien asiakaspalvelun määrää. Palvelupisteiden kooditulostimella tuskin tosin enää saataisiin monivärisiä, postimerkin tapaisia kuvia tarralle. Kumppanipostien myyntipisteille voisi tulla tulostusautomaatteja, joista saa postimerkin lähetystä varten, aivan kuin entisajan frankeerauslipukkeet. Mutta sillä saisi jonoja lyhennettyä (niiden rättikauppa Zalandon pakettien palauttajien eduksi).
Postimerkkien käytön lopetus tapahtui jo pakettien kohdalla v. 2019, kun postimerkit ei enää niihin kelvanneet. Tosin käytännössä jo sitä ennen paketit oli pitkään maksettu digitaalisesti. Se osoittaa, että kansalaiset kyllä oppivat ja tottuvat digiin nopeastikin. Suurin osa niistä ikäihmisistäkin, jotka jotain vielä lähettävät postitse pakettina.
Mitä paketteihin tulee, niin nykytaksalla halvimman paketin (alle 2 kg) saa digiostoksena 5,9 € maksulla, seurannalla. Kun taas 50 – 250 g kirjeen yhteensä 5 € postimerkillä. Onko postimerkkien hinnannousu yksi väylä siirtää asiakkaat digimaksuun?
Yksi asia, mikä on minusta todennäköisesti vielä pitänyt postimerkit Postin agendalla, on kansainvälinen huomio ja keräily. Postilla voi olla motivaatiota pysyä mukana kansainvälisenä julkaisijana ja kilpavarustelussa, jonkinlaisena kansallisena imago- tai identiteettikysymyksenä? Niiden maiden kanssa, joissa digitalisaatio etenee hitaammin? Tosin Posti sanoi uusien postimerkkien kestotilauspalvelunsakin irti, ilmeisesti hiipuneen kysynnän takja, mutta toisaalta tuotteita tavataan nykyään ostaa itse verkkokaupasta, ympäri maailmaa.
Esimerkiksi Ruotsin PostNord, Englannin Royal Mail tai Yhdysvaltain USPS julkaisevat edelleen runsaasti näyttäviä uutuuksia vuosittain ja varmasti asia ei olisi näin ilman kansainvälistä keräilyä ja huomiota. Samoin monet pienet postihallinnot, kuten Englannin saarivaltiot ja Ahvenanmaa – ei paikallisia kirjepostitarpeita, vaan taatusti kansainvälisiä keräilijöitä varten. Postimerkkien huomiosta hyvä esimerkki on Ukrainan v. 2022 Käärmesaaren puolustajien postimerkki (linkki). Suomessakin huomiota ovat herättäneet v. 2023 Natoon liittymisen postimerkki (linkki) sekä Martti Ahtisaaren surumerkki (linkki). Vaikka muuten uusia postimerkkijulkaisuja tuskin tavalliset suomalaiset enää edes noteeraavat, kun eivät paperisia kirjeitä tai kortteja lähetä.
Skenaarioita
Paperisen kirjeen tarve tuskin häviää kuluttajakirjeissäkään, sillä erityisesti nettikaupassa sillä on kätevä lähettää kevyttä, pienikokoista tavaraa. Eri asia, pitääkö kuoressa olla moniväristä, taiteellisesti suunniteltua postimerkkiä. Postimerkin hinnannousu tekee jo nyt digitaalisen maksun pakettilähetyksenä (seurannalla) yhä houkuttelevammaksi.
Postin toiminnassa näkyy postimerkkien julkaisua puoltavia ja niihin välinpitämättömästi suhtautuvia signaaleja. Ainakin varsinaisessa käyttötarkoituksessa. Esimerkiksi postimerkkien leimaamattomuus ja tästä seurauksena etenkin, että leimaamattomien postimerkkien uudestaan käyttöä ei pyritä kontrolloimaan millään tavalla. Olen varma, että sitä tapahtuu. Leimaamatta jättäminen on joissain tapauksissa ollut lajittelukeskuksen virhe, mutta sillä on myös pyritty nopeuttamaan jakelua.
Blogin otsikkokuvasta näkee esimerkin korttipostin välinpitämättömyydestä: Jos Posti väittää suosivansa kirje- ja korttiharrastajia, niin koneleima on silti vedetty surutta käsileiman sekä tapahtuman erikois/sivuleiman päälle. Postista todettiin, että vahingon teki ”lajittelukone”. Tämähän on Postin asiakaspalvelun tuttua tyyliä kuitata ongelma, nyt lajittelukoneen syyksi. Tavallisimmin tulee ne pahoittelut ja ehkä katteeton lupaus ”viedä palautetta eteenpäin”. Nehän ovat aina Postille ilmaisia.
Oli miten oli, minusta skenaariot ovat seuraavat:
- Nykyisenlainen uusien postimerkkien julkaisu neljä kertaa vuodessa jatkuu, vaikka niiden kokonaislukumäärä ja kunkin merkin painosmäärä laskee. Merkkikohtaiset painosmäärät salattiin pari vuotta sitten. Merkkejä on julkaistu noin 40 kpl/vuosi (Tanskassa 30/v.), arvonlisäverosta vapaana. Maksutarroja saa kumppaniposteista ja sinne voi ilmestyä myös automaatteja niitä varten.
- Digitaaliset numero- ja viivakoodit tullevat postimerkillä postimaksun maksamisen rinnalle. Vaikkapa uutena osana nykyistä ja myös kilpailtua pakettien lähetyspalvelua. Samoin yleispalveluvelvoitteesta luovutaan, eli paperisen kirjeen tai kortin postimaksu ei ole enää arvonlisäverosta vapaa. Maksutarroja saa kumppaniposteista ja sinne voi ilmestyä myös automaatteja niitä varten.
- Digitaaliset numero- ja viivakoodit korvaavat postimerkit kirjeiden postimaksuna. Kuluttajakirjeiden ja korttien yleispalveluvelvoitteesta luovutaan. Varastossa olevat postimerkit pitää käyttää pois tietyn määräajan mennessä. Maksutarroja saa kumppaniposteista ja sinne voi ilmestyä myös automaatteja niitä varten.
Itse pitäisin skenaariota 1. epätodennäköisimpänä, ja todennäköisimpänä vaihtoehtoa 2. Joka voi muuttua 3.:ksi jonkin ajan päästä. Ehkä tällaista uudistusta jo valmistellaan, blogin kirjoitushetkellä toukokuussa 2024. Tästähän esimakuna on pelkän tekstiä sisältävän tarran kelpaaminen postimaksun osoituksena, ilman mitään viivakoodejakaan (linkki). Kun kuluttajat sitten tottuvat digiin, nykymuotoisten postimerkkien julkaisu lopetetaan kokonaan jossain vaiheessa. Koska tämä tapahtuu, on hyvä kysymys. Itse veikkaan, että muutaman vuoden päästä. Postin entisen CEO:n mukaan loppu tulee viimeistään vuosikymmenen loppuun mennessä (linkki). Todennäköisesti vanhoja postimerkkejä saa käyttää niin kauan kuin niitä kuluttajilla on, tai tietyn määräajan puitteissa.