Postin toimitusjohtajan epäluottamus kirje- ja korttibisnekseen?


Posti julkaisi eilen 18.1.2023 jälleen uusia postimerkkejä 10 kappaletta. Huhtikuussa niitä tulee taas 14 lisää. Keräilijänä aina ihmettelen, että eikö vähempikin riittäisi? Vuosittain on julkaistu noin 50 merkkiä. Olen kirjoittanut asiasta täällä aiemmin (linkki).

Tämän aamun Helsingin Sanomissa (linkki) toimitusjohtaja Turkka Kuusisto toteaa, että ”Kirjebisnes sen sijaan kuolee pois. Viimeiset joulukortit lähetetään tämän vuosikymmenen loppupuolella”. Tottahan se onkin, että kehityskäyrä on laskeva, ehkä kiihtyvä.

Suunta on sama globaalisti. Tutkin asiaa UPU:n (Universal Postal Union) tilastodatan (linkki) avulla, muutamassa verrokkimaassa, datat kuvassa.

Kuva. Kotimaassa jaetun paperisen kirjepostin kehitys eri maissa, vuodesta 2000 vuoteen 2021. Lähde Universal Postal Union tilastot.

Suomessa laskua on ollut vuosituhannen alusta lähtien lähes 70 %. Ranskassa, Tanskassa ja Norjassa lasku on vielä pidemmällä kuin Suomessa, kun taas Saksassa ja Yhdysvalloissa ollaan hieman paremmassa tilanteessa. Havaitsin, että lähes puolet tilastoidusta kirjepostista kulkee USA:ssa. Lukuihin sisältyvät siis myös kaikki ei-postimerkilliset kirjeet, kuten yritys- ja yhteisöposti. Postimerkillisille ns. kuluttajakirjeille ja postikorteille tilastoja ei ole saatavilla erikseen. Joulukorttien määrä Suomessa on laskenut vuoden 2000 määrästä 40 miljoonaa vuoden 2022 määrään 14 miljoonaa.

Postin vastaus Twitterissä ihmettelyyni on tässä:

Ymmärrän kyllä, että kirjeet pitää jakaa, koska on pakko. Mutta onko pakko julkaista 50 uutta postimerkkiä per vuosi? Eikö vähempikin riittäisi? Postista on myös vastattu ihmettelyyni Twitterissä, että ”haluamme säilyttää asiakkailla mahdollisuuden lähettää kauniita kirjeitä ja kortteja”. No, ns. elämyspostittajien merkkitarve tuskin on muutamaa miljoonaa enempää, siis jos merkkejä on julkaistu v. 2021 lähemmäs 50 miljoonaa (tilasto LaPe postimerkkiluettelon datojen perusteella). Vuoden 2022 julkaisumäärät Posti haluaakin jo salata.

Ihmetyttää myös, että jos toimari toteaa, että bisnes kuolee ja töitä sen parissa on odotettavissa ehkä viitisen vuotta, niin kuinka se innostaa postimerkkien suunnittelussa, julkaisussa ja myynnissä olevia ihmisiä uskomaan, että tehdyllä työllä on merkitystä? Kun tietää, että potkut töistä tulee jossain vaiheessa joka tapauksessa?


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *