PostNord Danmark ilmoittaa toimittavansa viimeiset kirjeensä vuoden 2025 lopussa (linkki). PostNord keskittää liiketoimintansa yhteen ydinpalveluun vuodesta 2026 alkaen, eli paketit. Tanskalaisten tarve nähdään olevan paketeissa pelkästään.
PostNord toteaa, että digitalisoitumisen myötä valtaosa ihmisistä vastaanottaa nyt digitaalisesti sen, mitä ennen kirjeitse lähetettiin. Ja kirjeitä on hyvin vähän jäljellä. Kirjemäärät ovat vähentyneet yli 90 prosenttia vuodesta 2000 ja jatkavat nopeaa laskua. Tämä laskutrendi näkyy blogin otsikkokuvassa, (pystyakselilla kirjemäärät miljoonissa). (Suomessa vastaava lasku on ollut noin 75 % vuodesta 2008, ks. Kuva 1 alla). Toisaalta tanskalaiset tekevät ostoksia verkossa enemmän kuin koskaan ennen.
Kirjeiden jakamista jatketaan Tanskassa loppuvuoden ajan. Vuodesta 2026 lähtien tämä tarkoittaa, että ei voi enää lähettää ja vastaanottaa kirjeitä PostNordilla Tanskassa. Asia koskee siis paperipostia kuten kuluttajakirjeet, liikekirjeet, suoramainonta- ja aikakauslehtipostit.
Vuonna 2024 – 2025 ostettavat postimerkit voidaan hyvittää rajoitetun ajan vuonna 2026. Tästä tulee tarkempaa aikataulua myöhemmin.
1.6.2025 alkaa eri puolilla Tanskaa olevien 1 500 postilaatikon poistaminen, päättyen vuoden loppuun.
Kirjepostia tulee jakamaan muut jakeluyhtiöt, mutta epäselväksi jää, julkaistaanko uusia postimerkkejä vuoden 2025 jälkeen? Postimerkkien myynti PostNordilla loppuu 18.12.2025 (linkki). Mahtaisiko joku uusi jakeluyhtiö julkaista täysin uusia omia merkkejään v. 2026? Postilaatikoiden poisto viitannee siihen, ettei perinteiseen tapaan enää mennä – kulkevatko kirjeet diginä, pakettijärjestelmän kautta?
Päätös ei vaikuta toimintaan pakettimarkkinoilla niissä maissa, joissa PostNord toimii, ja PostNordin toiminta kirjemarkkinoilla jatkuu ennallaan Ruotsissa.
Tätä muutosta ennakoi jo vuodentakainen muutos siitä, että Tanskassa postimerkkien myynti muuttui arvonlisäverolliseksi (linkki). Suomessa merkit ovat edelleen alv-vapaita.
Mitä Tanska edellä, sitä Suomi perässä?
Seuraavassa kuvassa näkyy kehityksen ero Suomen ja Tanskan välillä. Tanskan datan olen digitoinut heidän tiedotteestaan, Suomen data on Postin tiedotteista sekä vuosittaisista toimintakertomuksista.
Suuri osa osoitteellisista paperikirjeistä on siis esimerkiksi viranomaispostia (Verottaja, Kela jne.). Tanskassa tehtiin sähköinen viestinvälitys viranomaisasioinnissa kansalaisille velvoittavaksi vuonna 2014 (linkki). Suomessa sähköpostiasiointi tuli 2018, mutta käsittääkseni edelleen paperinen asiointi on mahdollista, siis jos esimerkiksi ei osaa tai halua digiä käyttää. Mutta viranomaispostin sähköistyminen ei voi olla vaikuttamatta jaettavan paperipostin määriin eli koko jakelutoiminnan kannattavuuteen. Suomessakin ollaan siirtymässä ”pääosin” digitaaliseen viranomaispostiin vuonna 2026 (linkki) ja se varmasti vaikuttaa tulevina vuosina Kuvan 1 käyrään Suomen osalta. Vaikka toki postimerkillinen kuluttajakirje ja viranomaisposti ovat eri asioita, ne ovat kuitenkin sitä ”osoitteellista kirjepostia” jota Posti tilastoi ja jakelee samoissa nipuissa laatikoihin ja luukkuihin. Eli kun viranomaisposti vähenee, se ei voi olla luomatta haasteita myös postimerkillisiin kirjeisiin. Kolmas iso paperijakelu ovat mainokset ts. osoitteeton markkinointiviestintä. Mutta niidenkin määrä vähenee ja Posti ilmoitti niiden jakelusta luopuvansa (linkki).
Uskon, että Suomessakin kyseessä on Postille puhtaasti taloudellinen asia. Olen spekuloinut tätä aiemmin (linkki). Kun postimerkkiposti käy tappiolliseksi, se katkennee kuin kanan lento meilläkin. Tosin Suomessa on tuote nimeltä ”ikimerkki”. Siis jos postimaksut menevät kokonaan digiin, niin vaikka uusia postimerkkejä ei enää tule, niin ehkä Suomessa postimerkkejä saa vielä kayttää tietyn siirtymäajan, vaikka 5 vuotta?
Kirjeenomaisen lähettämisen tarve ei lakkaa, vaikka nyt esimerkiksi vertaiskaupassa (huuto.net, tori.fi). Samoin joulukorttien lähettäjiäkin meillä on ollut vielä 10 miljoonaa (linkki). Muistan, kun Posti pari vuotta sitten perusteli uusien postimerkkien julkaisua kortti- ja kirjeharrastajien tarpeilla (esim. PostCrossing), mutta eivätpä Tanskassa tällaiset tarpeet näytä enää PostNordia huolettavan.
No, positiivinen uutinen tämä trendi on niille filatelisteille, jotka aina ovat ilmoittaneet vihaavansa ”kiiltokuvamerkkejä”, eli Postin uusimpia värikkäitä, tarrakiinnityksellä olevia julkaisuja?
Tämä tapahtuma on yksi uusi lisä postimerkillisen kirjepostin hiipumiseen, joita tapahtumia olen listannut erikseen (linkki).
P.S. Suomeen kuuluu myös Ahvenanmaa, joka väkiluvultaan noin Riihimäen kokoisena, tarve paperiselle kirjepostille tuskin on suuri. Omia postimerkkejä julkaistaan siellä vuodessa noin 20, lähinnä kansainvälisille keräilijöille. Toiminnassa on varmasti kyse enemmän paikallisesta identiteetistä, kuin viestinnän sujumisesta. Sama asia myös Tanskan hallinnoimassa Grönlannissa, omine merkkeineen.