Lavatanssi postimerkeissä

Vaikka tanssimista harrastetaan ympäri maailmaa, suomalainen lavatanssi on uniikkia kulttuuria. Se on yhtä aidon suomalaista kuin suomalaiset postimerkitkin. Siinä on uniikki piirteensä, tanssilavat, jotka yleensä sijaitsevat maaseudulla. Lavatanssin lisäksi puhutaan myös pari- tai seuratanssista, kun tanssitaan yleensä mies-nainen-pareissa.

Tanssiminen edellyttää musiikkia, ja suomalaiset tanssit ovat lähteneet kansantanssi- tai tanhuperinteestä. Tästä perinteestä nykyisissä lavatansseissa mukana ovat käsittääkseni ainakin jenkka, polkka ja masurkka. Muita perinteisiä kotimaisia tansseja ovat foksi, valssi, humppa ja tango. Uudempina tansseiksi ovat tulleet mm. jive, boogiewoogie, fusku, bugg sekä samba, rumba tms. latinolaistanssit. Näillä on yhteys kilpatanssin maailmaan, joka on kuitenkin eri kulttuuri, kuin lavatanssit.

Suomalainen tango on oma käsitteensä, erona argentiinalaisesta tangosta. Seinäjoen Tangomarkkinat (linkki) on tunnettu brändi ja festivaalit pidetään joka heinäkuu. Markkinoilla on mukana kilpailu sekä tangolaulannassa sekä tangon tanssimisessa.

Olen itse harrastanut lavatanssia, tanssilavoilla käymistä yli 20 vuotta. Merkille pantavaa on tietty kulttuurinen ero viime vuosikymmeninä. Eli sotienjälkeisen ns. yhtenäiskulttuurin aikana tanssilavoilla käytiin elämänkumppania hakemassa kuin myös se oli yleensä agraarikulttuurissa elävän väestön tapa viettää lauantai-iltaa työviikon jälkeen, kun sunnuntai oli vapaa. Juuri muuta järjestettyä vapaa-ajan tarjontaa ei erityisesti maaseudulla ollut. Tanssiminen oli toki suosiossa kaupungeissakin, erityisissä tanssiravintoloissa. Nykyään tanssilavoille yhä enenevässä määrin tullaan pelkästään tanssimisen takia. Mielekkään liikunnallisen, sosiaalisen harrastamisen motivaatiolla. On tanssikursseja ja -kouluja sekä tanssiseuroja, joissa harjoitellaan tanssimista etukäteen. Myös tanssimusiikkia esittäviltä orkestereilta edellytetään tanssinharrastajien palvelua. Eipä silti, moni on myös elämänkumppaninsa tämän toiminnan kautta nykyäänkin löytänyt.

Kaupunkien tanssiravintolat kuolivat pois 10 – 15 vuotta sitten, pois lukien tietyt kylpylät ja hotellit. Mainita voi myös Itämeren risteilyjen erityiset lavatanssi-illat. Mutta vaikka kaupunkilaiset käyvät edelleen baareissa ja ravintoissa, he eivät enää kaipaa tanssimusiikkia viihtyäkseen. Tanssilavat ovat maaseudulla, joten sinne pitää erikseen matkustaa, yleensä henkilöautolla. Globaali musiikkitarjontakin, suoratoistopalvelujen ja kaupallisten radiokanavien kautta kuunneltuna, on aivan eri luokkaa, kuin joskus 50 – 60-luvulla. Iskelmämusiikissakin voidaan puhua ns. pop-iskelmästä (Juha Tapio, Arttu Viskari, Lauri Tähkä, Yö tms.) sekä tanssi-iskelmästä (Olavi Virta, Reijo Taipale, Arja Koriseva, Jari Sillanpää), vaikka tunnetuimmat tanssi-iskelmäartistikin ovat tehneet monenlaista musiikkia.

Tanssilavakulttuuriin voi tarkemmin tutustua mm. seuraavien kirjojen kautta: ”Lavatanssien hurma – Keinu kanssani”, kirjoittaja Henna Karppinen-Kummunmäki v. 2020 sekä ”Tanssilavojen Suomi”, kirjoittaja Martti Linna v. 2020. Internetistä löytyy esimerkiksi sivustot tanssi.net, josta löytyy melko täydellinen luettelo tanssilavojen ohjelmistoista (linkki) kullekin kalenteripäivälle. Samoin on nettisivusto tanssiin.fi (linkki). Tanssinharrastajilla on luonnollisesti myös omat Facebook-sivunsa, kuten esimerkiksi ”Tanssiporukka” ja ”Lavatanssit”. Erinomainen TV-suoratoistoformaatti on myös YLE Areenan Iskelmä-Suomi (linkki), jossa iskelmä ja lavatanssi kulkevat käsi kädessä, niin kuin ne kulkivat viime vuosituhannella.

Tanssipostimerkit aikajärjestyksessä

Lavatanssia käyn läpi seuraavassa niistä julkaistujen postimerkkien kautta. Suomalaiset tanssiaiheiset postimerkit tarkistin ”World Stamps”-nimisellä älypuhelimen sovelluksen hakutoiminnolla (hakusanoilla Finland & dance). Selasin myös LaPe-postimerkkiluettelon läpi, vaikka hakusanalla etsiminen ei siinä onnistu. Näistä valitsin mukaan tähän esitykseen sellaiset, jotka edes jonkin verran ovat seura- tai paritanssin ja tanssilavoilla harrastettavaan kulttuuriin yhteyksissä.

Vuonna 1976 julkaistiin 3 postimerkin sarja tuberkuloosin vastustamiseksi, jossa yhtenä osana hääseremonioita sulhanen ja morsian tanssivat parina. Seuraavassa kuvassa vasemmalla on ko. postimerkki, sekä postimerkkien sarjan sisältävä ensipäivänkuori. Postimerkeissä näkyy tuberkuloosin vastustamiseen liittyvä ristisymboli. Postimerkin jälkimmäinen arvomerkintä (+0,15 mk) tarkoittaa tuberkuloosin vastustamiseen menevää summaa.

Suomen Filateliapalvelun sivuilla (linkki) kuvataan ko. postimerkkisarjaa mm. seuraavasti: ”Viime vuosisadan lopulle jatkunut KRUUNUMORSIANPERINNE kuului maamme läntisille alueille… Jo 1700-luvulla viulu ja sen myötä lännestä levinneet kansantanssit – polskat ja menuetit, myöhemmin katrilli, purpuri, sottiisi ym – syrjäyttivät vanhemman kotoisen musiikkiperinteen häissä ja muissa juhlissa…” Ko. kansantanssiperinteestä juontaa juurensa siis mm. polkka nykyajan tanssilavoilla.

Ensipäivänkuori (englanniksi ”First Day Cover, FDC”) tarkoittaa kirjekuorta, joka tuotetaan kunkin postimerkin tai postimerkkisarjan julkaisupäivänä. Varsinkin uudemmissa ensipäivänkuorissa postimerkin mitätöintiin tarkoitettu leima voi olla ns. erikoisleima, eli siinä voi olla postimerkin aiheen kuvitusta. Samoin tuotetaan erityisiä kirjekuoria ensipäivää varten, joissa on myös postimerkkiaiheen kuvitusta.

Eurooppa-teema on ollut eurooppalaisten maiden vuosittainen yhteisjulkaisu, joille on ollut omat keräilijänsä. Europa-postimerkkien julkaiseminen aloitettiin neljässä Euroopan maassa jo vuonna 1956 ja neljä vuotta myöhemmin niistä tuli jokavuotisia. Sittemmin Europa-merkkejä julkaisevien maiden määrä on moninkertaistunut. Merkkien kuva-aiheet voivat vaihdella, kunhan teema on vain yhteinen. Seuraava suomalaista paritanssia sivuava postimerkki oli vuoden 1981 ns. Eurooppa Cept.-sarjasta toisen, ulkomaan kirjetaksan merkki. Merkissä on siis teemana kansantanssiaihe juhannuksena. Suomen Filateliapalvelun sivuilla (linkki) kuvataan tätä kohdetta mm. seuraavasti: ”Kotimaan kirjetaksan merkki esittää kirkkosoutua. Ulkomaan kirjetaksan merkki puolestaan esittää juhannuksen viettoa kokkoineen ja kansantansseineen. Perinteisten juhannusjuhlien ohjelmissa on ollut kansantanssia, kansallisromanttisia näytelmiä ja kansanpelimannien soittoa.” Nykyisessäkin lavatanssikulttuurissa juuri juhannuksen aika on kovasti aktiivista tanssilavoilla, samoin kuin myös valtamedia huomaa tehdä juttuja juhannustansseista.

Varsinainen lavatanssiaiheisten postimerkkien ykkönen on vuonna 1997 ilmestynyt “Tango”. Postimerkkivuosi 97-vuosikirja kertoo mm. seuraavaa: “Merkin kuva-aiheena on Erkki Laineen valokuva kesäisellä niityllä tanssivasta pariskunnasta”. Pariskunta tanssii nimenomaan suomalaista tangoa (erotuksena argentiinalaisesta tangosta). Kirja jatkaa: “Vuonna 1985 järjestettiin Seinäjoella historian ensimmäiset Tangomarkkinat. Runsaan kymmenen vuoden aikana Seinäjoen Tangomarkkinoista on tullut viisipäiväinen tapahtuna, jonka kävijämäärä rikkoo joka vuosi sadantuhannen rajan ja jota miljoonayleisö seuraa television välityksellä. Tasa-arvon nimissä laulukilpailussa Tangokuninkaan lisäksi on valittu myös Tangokuningatar.” Sinänsä hauskaa, että nykyisten tasa-arvokäsityksien mukaan nimenomaan mies-/nais-jaottelu voisi olla kyseenalaistumassa. Seuraavan kuvan kollaasissa esitetään postituore Tango-postimerkki, sekä pari maksimipostikorttia Seinäjoen Tangomarkkinoilta, kenties sen kukoistuksen ajoilta 90-luvun lopulta.

Kuvan 4 Tangomarkkina-aiheiset kortit ovat on ns. maksimipostikortteja. Niissä kortin kuva, postileima ja postimerkki tulisi olla mahdollisimman lähelle samaa aihetta. Niiden keräilystä olen kirjoittanut erikseen (linkki).

Tangokuninkaita ja -kuningattaria on leivottu joka vuosi niin, että suurin osa on painunut unohduksiin. Muutamia heistä voi mainita, jotka ovat voineet luoda itselleen uran myös tanssilavapiirien ulkopuolella. Kuten Jari Sillanpää, Arja Koriseva, Marita Taavitsainen, Tomi Markkola, Kyösti Mäkimattila. Kyösti on ollut myös pitkän uran tehneen tanssiorkesteri Varjokuvan rumpali sekä laulaja. On toki muitakin kevyen musiikin laulukilpailuja, kuten Idols ja The Voice of Finland, joista harvoin nousee musiikkitaivaan kestotähtiä.

Tangomarkkinoiden yleisömäärä oli vuonna 2022 noin 40000 ja tänä kesänä 45000. Tangokulttuuriin kasvaneet ikääntyvät, mutta jonkin verran uutta nuorempaa yleisöä tulee mukaan, tiettyjen muutosten myötä, josta enemmän myöhemmin.

Vuonna 1998 ilmestyneiden Europa-sarjan postimerkkien teemana olivat “Kansanjuhlat”, joissa suomalaiseen merkkipariin valikoituivat Vappu sekä juhannus. Postimerkkivuosi 98-vuosikirja kertoo postimerkin taustalla olevista juhannuskokoista, taioista, kesämökkeilystä, yöttömästä yöstä, juhannushäistä sekä juhannustansseista. Kuin myös nuorten rockfestivaaleista.

Taiteilija Jussi Tuomolan Viivi ja Wagner ilmestyivät Helsingin Sanomien sarjakuvasivulle vuonna 1997. Sen jälkeen ne ovat seikkailleet kymmenissä päivälehdissä sekä mm. sarjakuva-albumeissa. Postimerkkivuosi 2003-kirja: ” Juha kertoo naisen ja sian ystävyydestä vuonna 2003 kuudessa 1. luokan postimerkissä, jotka hän piirsi ystävänpäivätervehdyksiä varten. Merkkikuvissa Viivin ja Wagnerin yhteiselo on täynnä hellyyttä ja rakkautta. Jos ystävykset joutuvat hetkeksi eroon toisistaan, on ihana saada viesti rakkaimmalta.” Yhdessä kuvassa he siis tanssivat keskenään.

Piirtäjä Mauri Kunnas ei esittelyjä kaipaa. Hänen tuotantonsa on pitkä, laaja ja kansainvälinen, erityisesti lasten kulttuurin parissa. Postimerkkivuosi 2005-kirja toteaa: ”Kunnas on ikuistanut jouluisia tuokiokuvia myös vuoden 2005 joulupostimerkkeihin. Toisella, 1. luokan ikimerkillä tanssitaan iloista joulupolskaa.”

Vuonna 2010 ilmestyi Maalaisromantiikkaa-tarrapostimerkkivihko. Postimerkkivuosi 2010-kirjan mukaan onnellisiin maalaismuistoihin liittyviä postimerkkejä oli toivottu. Merkeissä mukana teemana ovat pojannassikat kaloineen järven rannalla varhaisessa aamussa, metsän laita saunoineen ja hevosineen, isäntä kaartamassa pihaan traktorilla sekä lehmän lypsäminen.  Sarjan yhdessä merkissä on Juhannustanssit: ”Rantalava ja juhannus kuuluvat suomalaisuuden peruskuvastoon. Veden pinta on peilityyni, kun kylän pelimannit aloittavat kesäillan valssin. Juhlakansa karkeloi yöttömässä yössä aamuun asti.”

Vuonna 2010 ilmestyi 6 postimerkin vihko ”Rock N Pop”, jossa esiintyivät yhtyeet Eppu Normaali, Popeda, Dingo, Yö, Maarit Hurmerinta ja Mamba. Vuonna 2012 tälle jatkona tuli vihko ”Ysäritähdet”, josta Postimerkkivuosi 2010-kirja toteaa: ”Nyt lauteille nousevat Esa Niemisen valitsemat ysäritähdet Kaija Koo, Anna Eriksson, Laura Voutilainen, Jari Sillanpää sekä yhtyeet Agents ja Yölintu. Klaus Velpin suunnittelemassa postimerkkivihossa on kuusi 1. luokan tarrapostimerkkiä. Niiden kuvituksena on käytetty tähtien hittilevyjen kansia. Kyhmyjoutsenet aukovat siipiään postimerkkien taustalla tyynessä suomalaisessa rantamaisemassa”.

Etenkin Jari Sillanpää, Yölintu ja Agents ovat esiintyneet tanssilavoilla, joskin eivät ole olleet tanssinharrastajien ykkössuosikkeja, koska eivät noudata täysin ns. tanssietikettiä kappalevalinnoissaan. Tanssijat saisivat olla heille kuitenkin kiitollisia siitä, että heidän suursuosionsa on tuonut uutta väkeä tanssilavoille ja pitänyt niitä elossa. Edellä mainittu Esa Nieminen on säveltäjä, muusikko, tuottaja, joka on pitkään vaikuttanut tanssi- ja iskelmämusiikin parissa. Hän julkaisi juuri muistelmansa. Hän on esimerkiksi löytänyt Yölintu-orkesterin ja myös säveltänyt monia hittikappaleita.

Vuoden 2014 Europa-Kansallissoittimet-aiheen postimerkkiparissa toisessa on mukana haitari. Merkki on graafikko Sanna Manderin piirtämä. Postimerkkivuosi 2014-kirja: ”Mander kuvasi postimerkin soittajan hetkeen, jossa soitto ja ympäröivä luonto muuttuvat yhdeksi. Haitaria soitetaan metsässä, jossa nuotit nousevat koivujen latvaksi”. Toinen kuvattu kansallissoitin oli kantele.

Haitari tai hanuri kuuluu jokaisen laadukkaamman lavatanssiorkesterin soittimiin. Usein orkesterissa kosketinsoittaja soittaa myös haitaria ja jos haitaria ei ole, haitarimaiset soundit tulevat syntetisaattorista. Edellä esitellyn Ysäritähdet-sarjan Yölintu-orkesterin Simo Silmu on profiloitunut nimenomaan haitarilla itseään taitavasti säestävänä laulajana, tuoden persoonallista otetta vanhaan tanssimusiikkiin.

Sitten hypätäänkin vuoteen 2017, joka oli Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi. Eri aiheiden postimerkkejä ilmestyi silloin paljon ja niissä oli mukana juhlava 6 kotimaan ykkösluokan tarrapostimerkin, ns. ikimerkin sarja Presidentin linnan juhlista. Postin tiedote merkkisarjasta (linkki) kertoo seuraavaa: ”Suomen itsenäisyyspäivää juhlitaan perinteisesti presidentin linnassa ja kansa seuraa juhlia television välityksillä. Näitä tunnelmia on koottu Anssi Kähärän Linnan juhlat -postimerkkeihin. Postimerkkeihin on kuvattu Presidentinlinna juhlavalaistuksessa, yhteiskuva neljästä presidenttiparista, Teemu Muurimäen suunnitteleman iltapuvun sovittaminen, presidentin kättely ja tanssin pyörteet kattokruunun alla. Lisäksi ikisuosittu kättely toistuu postimerkissä, jossa lapset katsovat televisiolähetystä Linnan juhlista, niin kuin joka vuosi miljoonat suomalaiset tekevät.”. Seuraavassa kuvassa näkyy postimerkki tanssin pyörteistä.

Presidentinlinnan tanssiorkesterin esittämät musiikkikappaleet ovat melkein samoja, kuin tanssilavoilla, lukuun ottamatta joitain uudempaan popmusiikkiin kuuluvia kappaleita. TV-lähetyksestä voi seurata ja kenties arvioida kansakuntamme kaapin päällä olevien suomalaisten tanssitaitoja. Tilaisuuden luonteen ja pukukoodin perusteella voi puhua tanssiaisista. Monella tanssijalla mielessä näyttää olevan enemmän keskenään seurustelu ja painon vaihtelu jalalta toiselle, kuin tanssin riemuun antautuminen, askelikkojen ja kuvioiden huolellinen toteutus soitettuun musiikkiin.

Vielä vuodelta 2020 voisin ottaa mukaan ystävänpäivän 6 kotimaan ikimerkin sarjan, nimeltä ”Ystävyyden värit”. Postin tiedote (linkki) toteaa: ”Postimerkkivuosi alkaa Samuli Siiralan suunnittelemilla iloisen värikkäillä ystävänpäiväpostimerkeillä, joissa kuvataan ystävyyteen liittyviä yhteisiä hetkiä, riemuja ja muistoja vuosien varrelta. Siirala on tehnyt merkkien retrohenkisistä kuvituksista julistemaisia yksityiskohtia karsimalla.” Yhdessä merkeistä näytetään tanssittavan käsi kädessä pop- tai iskelmämusiikin konsertissa.

Tanssilavojen eniten keikkaileviin orkestereihin kuuluvat mm. Hurma, Sinitaivas, Taikakuu, Finlanders sekä edellä mainittu Varjokuva. Oman tanssiharrastukseni aikana olen päässyt tanssimaan myös edesmenneiden Reijo Taipaleen, Topi Sorsakosken ja Kari Tapion musiikin tahtiin. Olen myös todistanut Tapani Kansan esiintymistä, vaikka hän ei enää tanssilavoilla käy. Vanhoista konkareista edelleen on lavoilla kiertänyt Markku Aro sekä Matti ja Teppo. Tanssinjärjestäjien mukaan uusia yleisöä vetäviä tähtiä kaivattaisiin, kun konkarit ikääntyvät.

Lavatanssin ja postimerkkeilynkin tulevaisuudesta

Lavatanssikulttuurin tulevaisuudesta ollaan jonkin verran huolissaan. Nuoria harrastajia ei välttämättä tule tilalle niin paljon, että valtakunnallinen tanssilavaverkosto pysyy pystyssä. Lavatanssin esittäminen ei näytä valtamediaa kiinnostavan (poikkeuksena ehkä juhannuksen aika) ja tästä ovat sekä tanssinharrastajat että artistit valittaneet. Asia voi johtua siitä, etteivät mainostajat näe enää genreä houkuttelevana. Esimerkiksi tanssi-iskelmään panostanut AlfaTV meni konkurssiin. Mutta ei YLE:kään lavatanssiin kovasti panosta, muuhun musiikkitarjontaan verraten. Siinä voi olla syynä, että YLE:kin on mukana kiristyvässä kilpailussa yleisöstä, uusista katsojasukupolvista. Kaiken suoratoiston (Netflix ym.), sosiaalisen median (YouTube, TikTok, Facebook) ja videopelien maailmassa. Samoin vapaa-ajan konsertti- ja musiikkifestivaalitarjonta on ihan eri luokkaa, kuin tanssilavojen kulta-aikoina.

Minusta lavatanssi muuttuu joiltain osin hitaasti, maailman muutoksen mukana ja tulee kulttuurina kyllä säilymään. Tästä esimerkkinä pääkaupunkiseudun ”We love Helsinki”-kulttuuritoiminta, jossa on mukana tanssitapahtumia, mutta ne eivät välttämättä ole täysin maaseudun tanssilavojen etiketin mukaisia. Musiikin puolella kulttuurinen ilmiö on edellä mainittu pop-iskelmän ja tanssi-iskelmän hienoinen eriytyminen. Pop-iskelmä on vallannut musiikilliset televisio-ohjelmat, mutta tanssi-iskelmään on vihkiytynyt omia radiokanaviaan.

Samantyyppinen maailman muutoksen vaikutus koskee minusta myös postimerkkien keräilyä, mutta siitä olen kirjoittanut muualla (linkki). Molempiin harrastuksiin kuuluu myös tietynlainen konservatiivisuus, eli on niitä harrastajia, jotka luottavat vanhaan perinteeseen, eivätkä siis haluaisi mitään muutettavan tai uudistettavan. On kaksi eri asiaa: elää menneessä (deklinismi) ja harrastaa menneen perinteeseen pohjautuvaa lajia. Parasta olisi, että kaikki makuvivahteet sopisivat saman harrastuksen pariin.

Puritaanisuus on näkynyt esimerkiksi kritiikkinä siitä, kun Seinäjoen Tangomarkkinoille on viime vuosina otettu mukaan pop- ja rockmusiikin esiintyjiä. Kuinka ohjelmisto pitäisi olla 100 % tangoa. Tässä pitäisi nähdä mahdollisuus, että festivaali ei kuole pois. Jolloin saadaan uutta yleisöä kenties kokeilemaan lavatanssia ja tangon askelia. Samantyyppisestä kritiikistä mainitsin edellä osin nuivan suhtautumisen Yölintu- ja Agents-yhtyeisiin.

Nuorien harrastajien haikailun lisäksi kannattaa panostaa ikääntyviin suuriin ikäluokkiin, joista moni saattaa aloittaa tai elvyttää nuoruuden harrastuksensa. Itse olen tästä esimerkkinä, sekä postimerkkeilyssä että lavatanssissa.

Muutos saattaa tulla ikäpolvien vaihtuessa luonnostaan. Esimerkiksi tanssissa perinteinen mies vie, nainen seuraa-järjestys on murtumassa. Ehkä ”Miehet – Naiset”-hakuvuorokyltit poistuvat tai muuttuvat.

Muutoksesta postimerkeissä

Lavatanssi on ilmeisesti katsottu niin populaariksi kansanviihteen aiheeksi (vrt. ilmaisut kevyt musiikki ja taidemusiikki), että se ei ole kelvannut kuvitukseen kuin oikeastaan vasta v. 1997 Tango-postimerkissä. 90-luvulta ovat mm. myös ensimmäiset Muumiaiheiset postimerkit. Ennen 90-lukua ns. juhlapostimerkkien kuva-aiheet olivat vakavampia, virallisempia, kuten paikkakuntien, järjestöjen tai henkilöiden juhlavuosien kunniaksi. Arkisemman näköisissä ns. käyttösarjan merkeissä kuvituksena oli yleensä Suomen leijona. Tanssi kuvattiin siis kansanperinteen, kuten häiden (1978) ja juhannuksen (1981) näkökulmasta.

Noin vuosituhannen vaihteessa postimerkkien liimaus muuttui erikseen kostutettavasta pinnasta tarrapintaan. Digitaalitekniikka mahdollisti myös omakuvapostimerkkien tuotannon, jolloin kuva-aihe tuli tilaajalta itseltään. Niin sanotut ikimerkit tulivat tuotantoon 90-luvulta alkaen, eli ne kelpaavat edelleen kirjeen tai kortin postitukseen. Mahdollisuus pakettien postitukseen postimerkeillä loppui v. 2019.

Omakuvapostimerkkeihin voinee lukea myös Ahvenanmaan postilaitoksen vuonna 2009 Tamfila-postimerkkinäyttelyyn julkaisema merkki, erikoisleima ja postikortti, jossa kuvataan Lumitangon MM-kilpailuja Tampereen Keskustorilla. Tanssiseura Hurmio (linkki) järjestää hieman leikkimieliset kilpailut vuosittain alkukeväästä ja niissä kirjaimellisesti tanssitaan lumessa ja pakkasessa. Olen kilpailuja monesti seurannut mutten osallistunut. Hurmion tanssikursseilla olen ollut.

Tanssinharrastajat ja tanssiseurat saattavat olla itsekin julkaisseet omakuvapostimerkkejä, mutta en ole niitä vielä toistaiseksi nähnyt. Omakuvapostimerkkien keräilystäni olen myös kirjoittanut blogin (linkki) ja sieltä löytyy mm. iskelmälaulaja Seppo Tammilehdon itse minulle lähettämät postimerkit. Seppo Tammilehto on edesmenneen Pekka Tammilehdon eli Topi Sorsakosken serkku.

Nykyään eroa juhla- ja käyttösarjan postimerkkeihin ei enää ole, on vain kotimaan maksuluokan tarrapostimerkkejä (2,3 €) ja muutama ulkomaiden maksuluokan merkki. Sekä joulukortteihin merkki postikortin alennetulla taksalla. Postimaksut ovat nousseet valtavasti viime vuosina – Postin selitys on ollut paperisen kirjepostin jatkuva väheneminen. Postimerkillisen kirjeen hiipuvasta tulevaisuudesta olen kirjoittanut erikseen (linkki).

Moni filatelisti paheksuu nykyistä postimerkkien kuvataiteen linjaa ja toivoisi enemmän entisajan tyyliä. Eivät minustakaan ylenpalttiset kukka- ja eläinaiheet edellytä kovin suurta luovuutta. Samoin ihmetellä voi, kuinka Suomen Nato-jäsenyys ei postimerkin aiheeksi ole kelvannut. Mutta muuten pidän eniten juuri viimeisimmistä euroajan merkeistä (linkki).

Toivotaan, että vielä toistaiseksi ilmestyvissä uusissa merkeissä on myös lavatanssiin liittyvää aihetta.