Keräilyharrastus on selvästi kytköksissä kulttuuriin ja sen historiaan. Jota dokumentoidaan mm. tietokirjoissa. Minua kiinnostaa kulttuuristen ilmiöiden, kuten keräily (postimerkkeily, numismatikka) sekä kirjallisuuden tai lukemisen nykytila ja tulevaisuus. Historian tutkijoita on varmasti riittävästi ilman minuakin.
Olen tavannut käydä Vanhan Kirjallisuuden Päivillä Sastamalassa (linkki). Tapahtuman ohjelmassa on mm. kirjallisuuden parissa toimivien kulttuurivaikuttajien, asiantuntijoiden, poliitikkojen ja tietysti kirjailijoiden haastatteluja ja keskusteluja. Sekä paljon pienkirjakustantamoja että antikvariaatteja, käytettyjen kirjojen ja sarjakuvien jälleenmyyjiä. Varmasti paikalla on myös kirjojen ja sarjakuvien keräilijöitä. Ilahduttavasti tilaisuuteen ei ole pääsymaksua ja tunnelma on rento. Paikallisia vapaaehtoisia on varmasti mukana järjestäjinä. On helppo omin silmin havaita, että tapahtuman yleisön keski-ikä on varsin korkea, vaikka nuoriakin näkee valikoimia penkomassa.
Postimerkkeilyyn liittyen, tapahtuma on julkaissut erikoisleimaa vuosikymmeniä. Mutta käsittääkseni viimeinen Postin erikoisleima on vuodelta 2019 (kuva). Vuonna 2020 ja 2021 tapahtumaa ei järjestetty. Vuonna 2022 ja 2023 järjestäjät julkaisivat omakuvapostimerkin ja samanaiheisen kortin (kuva), jotka hankin itselle, kuin myös jatkossakin niin tehnen. Loistoleimausta ko. postimerkille en Sastamalan asiamiespostista käynyt hankkimassa, koska kokemuksesta tiedän, että ko. leimasimen kunto vaihtelee liikaa.
Tapahtumassa on myynnissä myös laaja valikoima postikortteja, sekä keräily-yhdistys Apollo paikalla.
Esa Saarisen ideat ja vinkit lukemiseen
Sain havaita, että perjantain 30.6. ohjelman vetonaula oli Jenni Haukion kirjailijahaastattelu, jossa hän kommentoi kirjaa vuosistaan presidentin puolisona. Saavuin autolla paikalle juuri tuolloin, ja järjestäjät joutuivat etsimään lisää tilaa pysäköintiin alueen ulkopuolelta. En edes harkinnut änkeytymistä täyteen ahdettuun saliin, vaan katselin muuta tarjontaa. Oma kulttuurinen ilmiönsä on, kuinka presidentti-instituutio (ja siihen liittyvät juorut) kiinnostaa kansan syviä rivejä, aivan kuin kuninkaalliset.
Invaasio Vexve Areenalta oli poispäin, kun itse tulin paikalle, Haukion lopetettua. Filosofit Mikko Lahtinen ja Esa Saarinen keskustelivat ”Kirjan ihmeestä”. Vaikka itse tulkitsin, että Lahtinen enemmänkin haastatteli Saarista. Esa Saarinen on tullut tunnetuksi käytännön elämään ja työelämään liittyvistä luennoistaan, mm. Aalto-yliopistolla.
Ensimmäinen oivallus itselle oli, kun sekä Lahtinen että Saarinen totesivat, kuinka eivät muista lukemistaan kirjoista ”mitään”. Tämä on ollut se argumentti, miksi en ole kirjoihin juuri enää tarttunut. En kuitenkaan ole siis yksin, ja perusteluni olla paneutumatta kirjaan ontuu.
Toinen oivallus se, kuinka Esa kertoi joskus tekevänsä jotain työtehtävää vain 15 minuuttia kerrallaan. Kuinka kirjan lukemisen kynnystäkin voisi madaltaa, samalla ”15 minuutin tekniikalla”. Tästä voisin ottaa onkeeni – vaikka 15 minuuttia venähtäisikin useaksi tunniksi.
Kolmantena, kuinka kirjaa voi lukea juuri siitä kohdasta, mikä avatessa eteen aukeaa. Että sitä ei tarvitsisikaan lukea ”kannesta kanteen” alkaen, alusta loppuun? Lahtinen huomautti aiheellisesti, että tenttikirjojen kohdalla tämä ei onnistu. Kirjassa ”Lukemisen aika” tunnuttiin paheksuttavan ns. skimmausta.
Neljäntenä ehkä, kuinka se satunnainen idea tai elämys, minkä kirjasta saa, voi olla vaikuttamassa koko loppuelämään. Esa kertoi esimerkkejä omista kokemuksistaan. Tämä on toki selviö, kuten lähes kaikki muutkin asiat, mitkä elämässä vastaan tulevat. Myös siellä kirjallisuusihmisten parjaamassa digi- ja sosiaalisessa mediassa. Vaikkakin siellä tahti on kertaluokkia nopeampi ja edesauttaa lyhytjännitteisyyttä.
Kirjailija Karo Hämäläinen kirjoitti samasta tapahtumasta (linkki), tosin on maksumuurin takana.
Ainakin omalla kohdalla Esan ideat taisivat madaltaa kynnystä kirjaan tarttumiseen. Varsinkin kun kännykkäsovelluksen myötä kirjaston käyttö, kirjojen etsintä ja varaus, on erittäin kätevää.
Paperisen kirjan ja lukemisen nykytilasta ja tulevaisuudesta olen kirjoittanut erikseen (linkki).