Huomasiko joku toinenkin, että Posti on julkaissut mainoskampanjan ”Me välitämme, joka päivä” (linkki)? Sanaleikki on välittää-verbin eri merkitykset. Otsikkokuvassa Postilta laatikkoon saamani kortti, henkilöstöön kuuluvan omilla kasvoillaan.
Mainonnalla käsittääkseni pyritään saamaan aikaan myönteistä mielikuvaa mainostetusta tuotteesta, palvelusta tai yrityksestä. Niin että kuluttaja haluaa ostaa tai käyttää sitä. Myös vaikkapa brändistä. Mutta voiko kääntää kehnoa kunnolliseksi? Jos ja kun ei, mikä oli mainoksen tarkoitus?
Mikä mielikuva minulle tulee, on, että Posti odottaa saavansa myötätuntoa ja sympatiaa, ilmoittaa urheasti jatkavansa ponnistuksiaan runsaasta kriittisestä ja epäasiallisestakin palautteesta huolimatta. Että Postillakin ollaan vain ihmisiä, Hangosta Inariin.
Se on minusta selvää, että harvoin – jos koskaan aiemmin – mainosviestinnän keskeinen osa on ollut asiakkailta ja medialta saadun runsaan murskakritiikin otteet sanasta sanaan. Kuten esimerkiksi tämä juttu (linkki).
Kupruja on ollut mm. pakettien ja kirjeiden logistiikan kanssa. Karkeasti ottaen, paperikirjeet ja -kortit loppuvat vuosikymmenen loppuun mennessä, Postin toimitusjohtajan mukaan. Ainakin Postin liiketoiminnassa. Samalla kai uusien postimerkkien julkaisu. Kirjepostitoiminnan asteittaisia, mutta ilmeisen vääjäämättömiä heikennyksiä viime aikoina olen kommentoinut erikseen (linkki). Pakettitoiminta ja logistiikka on alue, mihin Posti panostaa.
Mitä mainonnasta voisi myös tulkita? Mikä on Postin brändi? Että Posti senkun porskuttaa, kritiikistä huolimatta. Posti myös välittää saamastaan palautteesta. Tämän se tekee nyt ja kai tulevaisuudessakin hyväksyen, että negatiivinen palaute on osa toimintaa? Ilman, että sillä on aikomustakaan korjata toimintaansa moitteettomaksi? Että palvelun parantamisen panostusta kompensoi tällainen kiva herttainen mainoskampanja. Ja asiakkaiden pitäisi vain alistua ja hyväksyä asiain tila, niinkuin Posti ilmeisesti itse on jo alistunut? Asiakkaiden kiittää ja ylistää ja lopettaa haukkuminen.
Jos ja kun Posti jatkaa kupruilua kuten ennenkin, niin mainoskampanjan hyöty on äkkiä syöty. Olisiko siis kannattanut käyttää mainoseurot itse toimintaan? Postin asiakaskin on vain ihminen.
Lisäys 14.4. Empatiakortti pöytään? Postin henkilöstön uupuminen
Helsingin Sanomat kysyy Postilta (linkki), mitä se oikein yrittää sanoa korteillaan ja mainoskampanjallaan. Posti vastaa myöntävästi kysymykseen, että oliko kyseessä anteeksipyyntö. Osittain kuulemma on.
Somessa kampanjaa on arvosteltu, samoin kuin itsekin, että mieluummin panostus palveluun kuin todennäköisesti kalliiseen mainoskampanjaan.
Kuulemma kampanjassa on tarkoitus tuoda esiin Postin henkilöstöä, omilla kasvoillaan. On ymmärrettävää, että asiakkaiden negatiivinen palaute tuntuu pahalta. Samoin, että se on monesti kohtuutonta, koska palautteen kohde ei voi vaikuttaa ongelmiin. Varsinkin ala-arvoiset kommentit tuntuvat ikäviltä, luonnollisesti.
Toki on niin, että vain epäonnistumiset huomataan. Onnistumisista ei kiitosta kuulu. Mutta hei, kai se niin keskimäärin on, arjen toimivuuteen liittyvissä asioissa? Eli kuuluu bisneksen laatuun?
Kuten joku somessa kommentoi, Postin henkilöstö ja Postin imago yrityksenä ovat kaksi eri asiaa.
Jutussa Postin johto jankuttaa, että se väittää olevansa sitoutunut palvelun parantamiseen? Olen seurannut Postin toimintaa vuosia, samoin jatkuvia lupailuja. Kun lupauksia ei lunasteta, ne inflatoituvat, Menettävät tehonsa. Tulee mieleen VR:n sekoilu Pendolino-junien kanssa aikoinaan.
Voisiko tulkita, että Postin johto vetäisee esiin empatiakortin: suojautuu henkilöstönsä taakse eräänlaisena ihmiskilpenä, kun ei muutakaan puolustautumisen konstia keksi? Ehkä tällä pärjätään vuosi-pari.
Teksti on julkaistu myös Uusi Suomi Puheenvuoro-palstalla.