Gustaf Herlitzin ryhtyessä hoitamaan Arabian toimitusjohtajan tehtävää, olivat olosuhteet tehtaan kehityksen kannalta suotuisat. Kuten aikaisemmin kerrottiin, ei Arabian toiminnan taloudellinen tulos vastannut sille asetettuja toiveita. Lisäksi myynti Venäjälle osoittautui pettymykseksi. Kuitenkin huomattavaa nousua etenkin Venäjän myynnissä ilmeni vuosien 1880 ja 1885 välisenä aikana. Tämän jälkeen Venäjän myynti jälleen laski, sillä Venäjä oli oman posliiniteollisuutensa elvyttämiseksi pienentänyt tullivapaata tuontikiintiötä ja nostanut posliinituotuotteiden tullia. Pienentääkseen Venäjän suojelutoimien vaikutusta, Arabiassa aloitettiin laajemmassa määrin valmistaa kaakelia. Kaakeli oli siihen asti ollut tullivapaata. Kaakelin valmistusta varten oli vuonna 1885 rakennettu kaakelivalimo.
Vaikka tehdas oli uusi, olivat työolot varsinkin talvipakkasella karut. Työsalien hiilikaminat tuottivat lämpöä päivisin, mutta yön aikana vesi saaveissa jäätyi. Työntekijöiden aamu alkoi jäätä rikkoen, ja käsiä palelsi pitkään. Tavaran kantaminen liukkaissa ja pimeissä portaissa oli varallista. Koska sähkövaloa ei ollut, piti jokaisen itse tuoda omalle työpisteelleen kynttilälyhty tai öljylamppu. Esimieheltä sai öljyä, jonka hinta kuitenkin vähennettiin palkasta.
Vuosisadan vaihtuessa Arabiaa kohtasi suhdanteiden huonontumisesta johtunut takaisku. Tästä oli seurauksena, että vuonna 1900 oli tuotantoa supistettava. Työaikaa oli lyhennettävä 7-8 tuntiin päivässä, ajoittain työskenneltiin ainoastaan 5 tuntia päivässä. Työntekijöiden määrää oli jouduttu vähentämään siitä huolimatta, että tulevien vuosien tarvetta silmällä pitäen tehdas ei mielellään vähentänyt työväkeä. Sen vuoksi työntekijöitä sijoitettiin mahdollisuuksien mukaan sellaisiin töihin, jotka eivät olleet suoranaisessa yhteydessä valmistukseen. Työntekijöiden määrä. joka vuoden 1898 marraskuussa oli ollut 376, väheni vuoden 1900 marraskuuhun mennessä 246 työntekijään.
Näinä vaikeina aikoina oli Arabian pakko koittaa kaikkia mahdollisuuksia tehtaan tuotteiden menekin lisäämiseksi, joten jälleen käännyttiin venäläisille markkinoille. Uusia yhteyksiä luotiin, mutta tulos osoittautui huonoksi – osittain sen vuoksi, että suhdanteet myös Venäjällä oli huonot, osittain venäläisten posliinitehtaiden kilpailun vuoksi. Myös Amerikan markkinoille osoitettiin kiinnostusta, sillä eräs mr Samuel, jolla jo aikaisemmin oli yhteyksiä Rörstrandiin, oli edustajana saanut tehtäväkseen hankkia menekkiä Arabian tuotteille Amerikassa. Tämä onnistuikin, sillä asiakkaat Amerikassa olivat erittäin tyytyväisiä laatuun. Tilauksia tuli säännöllisesti jonkin aikaa eteenpäin, kunnes mr Samuel odottamatta meni vararikkoon vuonna 1904. Arabian menetykset tässä liiketoiminnassa eivät onneksi muodostuneet niin suuriksi kuin aluksi pelättiin. Kuitenkin 25000 markan menetys yhdelle ainoalle asiakkaalle ei sen aikaisissa olosuhteissa ollut mikään pikku juttu.
Ne toiveet, joita Rörstrandin taholta Arabiaa kohtaan asetettiin, ei ensimmäisen 30-vuotiskauden aikana toteutuneet. Siellä oltiin tyytymättömiä siihen, että koko yritykseen oli ryhdytty, sillä se aiheutti ainoastaan huolta eikä tuottanut voittoa. Tästä syystä siellä vastustettiin kaikkia Arabian tekemiä laajennus- ja parannusehdotuksia, jotka olisivat olleet välttämättömiä edellytyksiä taloudellisen tuloksen parantamiseksi. Sen sijaan siellä etsittiin keinoja päästä eroon koko yrityksestä. Gustaf Herlitz, joka oli tullut vuonna 1881 Arabiaan, oli puolestaan yhä enemmän kasvanut kiinni Arabiaan ja yhä enemmän kiintynyt tähän maahan. Selvää oli, että hän piti Arabiaa suomalaisena yrityksenä ja pyrki tekemään sen myös itsenäiseksi suomalaiseksi yritykseksi.
Syksystä 1906 kevääseen 1908 oli Arabian osake-enemmistön myynti tärkein kysymys. Rörstrandin omistamat osakkeet jätettiin kaksi kertaa välittäjälle, mutta tuloksetta, koska pyydettyä hintaa pidettiin liian korkeana. Herlitz oli työskennellyt saadakseen aikaan suomalaisen blokin, joka ostaisi Rörstrandin hallussa olleet osakkeet. Herlitz ja eräät suomalaiset tekivät ostotarjouksen, mutta se hylättiin. Vuosina 1908 ja 1909 Herlitzin työn tuloksena Arabian kehityksessä tapahtui huomattavaa nousua, jonka takia Rörstrandin mielenkiinto Arabian osakkeiden myyntiin väheni ja myös Herlitz jätti asian sillä kertaa.
Toukokuun 16. päivä 1912 kuoli yli-insinööri Th Tallqvist, joka vuodesta 1885 oli ollut Arabian hallituksen jäsen ja vuodesta 1905 sen puheenjohtajana. Hänen tilalleen tuli Gustaf Herlitzin poika, insinööri Carl Gustaf Herlitz, joka jo vuonna 1906 oli tullut Arabian palvelukseen.
Vuonna 1914 syttyneellä maailmansodalla oli suuri vaikutus Arabian tehtaalle. Sodan vuoksi olivat yhteydet Arabian ja Rörstrandin välillä vaikeutuneet suuresti, ja silloin pidettiin mahdollisena myös Ruotsin liittymistä sotaan. Rörstrandilla aloitettiin vuonna 1916 vakavasti suunnitella luopumista Arabian osakkeista. Suomessa perustettiin kolmen miehen konsortio, johon kuuluivat insinööri Carl Gustaf Herlitz, varatuomari Hjalmar Ekholm ja konsuli Leonard Vasenius. Syksyllä käytyjen neuvottelujen jälkeen päätettiin osakekauppa joulukuussa 1916. Nyt Arabiasta tuli itsenäinen suomalainen yritys. Kauppahinta oli 400000 kruunua.
Lue tästä Arabia 150 vuotta -sarjan ensimmäinen osa »
Teksti: Jarmo Sallinen
Kansikuvan selite. Itäinen viertotie (nyk. Hämeentie) vuonna 1909. Taustalla tien oikealla puolella Arabian tehtaan rakennuksia.
Kuva: Helsingin Kaupunginmuseo.