Vuonna 1995 keväällä pelattiin jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut Globenin jäähallissa Tukholmassa. Suomi voitti siellä riemastuttavan jääkiekon ja palloilulajien ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Tapauksen muistaa varmaan jokainen suomalainen, joka silloin yhteiskunnallisia tapahtumia suinkin seurasi.
Turnaus oli poikkeuksellinen myös siksi, että Suomen maajoukkuetta valmensi ruotsalainen Curt “Curre” Lindström. Uskon, että hän toi persoonallaan ja taktiikoillaan joukkueeseen sen pienoisen tarvittavan lisän, joka turnauksen voittamiseen tarvittiin.
”Sista straffen – guld i globen”
Suomi sai ensimmäisen jääkiekon arvokisojen mitalinsa, hopean Calgaryn olympialaisissa 1988. Vasta silloin, vaikka Suomi oli ollut lähellä mitalia monta kertaa ennenkin. 1992 tuli MM-hopea, mutta kulta puuttui. Vuoden 1993 MM-kisojen seitsemäs sijan johti ensimmäiset mitalit valmentaneen Pentti Matikaisen eroon. Tilalle päätettiin kokeilla ruotsalaista Curt Lindströmiä.
Suomi osoitti menestystä Curt Lindströmin johdolla jo Lillehammerin Olympialaisissa 1994. Suomi pelasi suorastaan loistavasti, kunnes tuli välieräpeli Kanadaa vastaan. Sen Suomi hävisi ja joutui pronssiotteluun, jonka voitti. Lindström valmensi myös vuoden 1994 Italian MM-kilpailuissa. Siinä Suomi eteni loppuotteluun ja joutui rangaistuslaukauskilpailuun, jonka hävisi Kanadalle. Jälleen kerran jouduttiin pettymään, vaikka Curren johdolla mitaleilla oltiin jo kahdessa turnauksessa.
Curt Lindström otti psykologiseksi koukuksi valmennukseen 1994 viimeisen hävityn rangaistuslaukauksen (“sista straffen”) ja samoin ”Kultaa Globenissa” (Guld i Globen). Suomen mahdollisuuksia nosti myös se, että NHL:n työsulun ja keskeneräisen runkosarjan takia miesten MM-turnaus 1995 käytiin muiden sarjojen pelaajista muodostetuista joukkueista.
Turnaus Globenissa 1995 (linkki)
Suomi aloitti turnauksen tappiolla Tshekille 0-3. Ehdin huolestua, että näinkö taas joudutaan pettymään. Seuraavassa pelissä kotijoukkuetta Ruotsia vastaan Suomi oli tappiolla, mutta nousi voittoon 3-6, kun “ketsuppipullo” maalinteon suhteen aukesi. Sitten Suomi voitti Norjan ja Itävallan reilusti. Oli taas monta maalia tappiolla USA:a vastaan, mutta nousi tasoihin 4-4. Tällä oli merkitystä lohkosijoitusten kannalta.
Puolivälierissä Suomi kohtasi sinne selviytyneen Ranskan, jota “aurinkokuningas” Juhani Tamminen valmensl. Suomi voitti pelin selvästi 0-5 ja Marseljeesi soi maalilauluna.
Välierässä vastaan tuli Tsekki uudestaan. Kuten joukkueen kapteeni Timo Jutila on todennut “peli meni ihan päinvastoin kuin alkusarjassa”. Suomi voitti 3-0, viimeisen maalin mennessä tyhjiin, kun maalivahti oli taktisesti pois pelistä, Tsekin kuudella kenttäpelaajalla.
Loppuottelu “Drömfinalen” – Den glider in
Blogin otsikkokuvassa näkyy puhelinkortti MM 1995-kultamitalijoukkueesta sekä samasta aiheesta tehty Suomen Monetan mitali sarjasta ”Suomalainen jääkiekko 1990 vuotta”. Alla olevissa kuvissa esittelen joukkueen pelaajat loppuottelun 7.5.1995 mukaisissa ketjukoostumuksissa. Kuvat on otettu joukkueen sponsorina toimineen Karjala-olutmerkin pulloetiketeistä (huom. ”mieto olut” sen ajan politiikan mukaisesti), jääkiekkokorttisarjan 1995 – 1995 SISU Gold Cards-erikoiskorteista sekä Semic Wien 1996-jääkiekkokorttisarjasta. Urheilukorttien keräilystä olen kirjoittanut erikseen (linkki).
Loppuotteluun sunnuntaina 7.5.1995 Globenissa Suomi pääsi kotijoukkue Ruotsin kanssa. Saatiin unelmafinaali – drömfinalen. Siinä pelissä Suomi ei jättänyt mitään sattuman varaan. Huolimatta Ruotsin hyvästä pelistä, Ville Peltonen teki avausmaalin ensimmäisessä erässä. Toisen erän lopussa lukemat olivat jo 0-3 Suomelle, Peltosen taiteillessa yhteensä 3 maalia, eli hattutempun. Tämä nosti jännityksen huippuunsa kisakatsomoissa. Kolmannesta maalista muistan selostaja Antero Mertarannan, kuinka hän totesi että ruotsalaiset vietiin “Kebab-kioskille”.
Kolmannessa erässä Timo Jutila vetäisi laukauksen siniviivalta, joka meni Ruotsin maaliin ns. ylämummoon, eli juuri maalin ylätolpan alle. 0-4 tilanne vähän helpotti jännitystä katsomossa ja Mertaranta maalaili “Joko nyt taittuu? Siellä vedetään valssia katsomossa”. Ei ihan vielä taittunut, sillä maalivahti Jarmo Myllys mielestäni hieman haparoi, kun kopiksi tarkoitettu pyörivä roikkukiekko meni maaliin: 1 – 4. Ruotsin maalilaulu “Den Glider In” lähti soimaan, sen ainoan kerran ottelussa. Tästä lähtien Suomi vain varmisteli johtoaan tiiviillä puolustuksella ja Ruotsi taas puski tehottomasti. Kunnes pelikello kävi loppuun, Mertarannan todetessa: “SE ON SIINÄ”.
Suomi oli vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestari. Ruotsi siis hopeaa ja Kanada pronssia. Joukkueenjohtaja Heikki “Hexi” Riihiranta itki Suomen joukkueaitiossa.
Kapteeni Timo Jutila pääsi nostamaan palkintopokaalia. Saku Koivu valittiin parhaaksi hyökkääjäksi ja Jarmo Myllys parhaaksi maalivahdiksi.
Seuraavassa kuvassa vielä joukkueen maalivahdit sekä valmentaja Curre Lindström.
Seuravassa kuvassa muita kuvia korttisarjoista Semic Wien 1996 sekä Sisu Limited 1995-1996.
Seuraavassa kuvassa on esitetty Semic Wien 1996-korttisarjan ns. checklist-kortti, josta näkyy turnauksen palkintopokaali. Se on nähtävillä Tampereen Vapriikin Jääkiekkomuseossa. Kuvassa ovat myös Ruotsin Mikael Renberg ja Suomen Saku Koivu. Renberg ei pelannut 1995 turnauksessa.
Kuva 9. Semic Wien 1996-keräilykorttisarjan checklist-kortti.
Suosittuun huomion kohteeseen liittyy luonnollisesti kaikenlaisia fani- ja keräilytuotteita. Seuraavassa kuvassa on turnaukseen liittyviä pinssejä. Pinssikeräilyä on esitetty erikseen (linkki).
Vuoden 1995 turnauksesta ei Suomessa tehty postimerkkejä. Sen sijaan postimerkkisarjassa ”Joukkueurheilu” 30.1.1995 on yksi jääkiekkoaiheinen merkki, kuvassa Jari Kurri. Ko. merkki liittyi myös Finlandia 95-postimerkkinäyttelyyn. Kotikisoista 1997 ja 2003 tehtiin postimerkit, joista olen hankkinut edelleen maksimipostikortit. Kohteet kollaasina seuraavassa kuvassa.
Suomen Moneta Oy:llä on ollut sopimus Suomen Jääkiekkoliiton kanssa keräilytuotteiden julkaisuista. Niitä on tullut useita pitkin vuosia, seuraavassa kuvassa esimerkkejä.
Keitä ne on ne sankarit?
Suomen mestaruus nostatti ennennäkemättömän juhlahuuman sekä Tukholman keskustassa pelin jälkeen, että erityisesti joukkueen saavuttua Helsinkiin seuraavana päivänä (linkki). Suomi omi kisalaulun “Den glider in” (linkki) omaan käyttöönsä. Suomalaiset levyttivät sen myös uudestaan.
Huolimatta arkipäivä maanantaista Helsingin Kauppatorille saattoi kokoontua 100000 juhlijaa kultajoukkueen seuraksi ja väkeä oli reitin varrella jo matkalla torille. Juhlijoita oli muidenkin kaupunkien keskustoissa ja ympäri Suomen. Suomalainen fanikulttuuri oli ehtinyt omaksua vaikutteensa kansainvälisestä hauskanpidosta ja fiilistelystä, tyyliin kuuluvine pukeutumisineen, lippuineen ja lauluineen. Johon kuului paljon enemmän myönteistä, ilman häiriökäyttäytymistä.
Maailmanmestaruudesta muodostui koko Suomen kansaa yhdistävä mediatapahtuma, ja se kasvatti merkittävästi jääkiekon suosiota maassa. Samaan aikaan kun arvokisamenestys esimerkiksi hiihdossa ja yleisurheilussa rupesi hiipumaan. Muistan Kummeleista tutun Olli Keskisen vetämän ”Lätkänero”-TV-tietovisan. Hän oli myös Ylen kisalähetyksissä väliaikaselostajana, tunnelmaa nostattamassa. Curre Lindström oli yllättäen valmis luopumaan kultamitalistaan eräässä televisioidussa hyväntekeväisyys-huutokaupassa. Jota elettä hieman ihmeteltiin. Muistaakseni mitalia ei kaupattu.
Voittoa on luonnehdittu tärkeäksi Suomen henkisen toipumisen kannalta, 90-luvun alun lamasta ja tapahtuman merkitystä on analysoitu jälkikäteen esimerkiksi johtamisen kannalta.
Yle teki turnauksesta ja juhlinnasta dokumentin MAAILMANMESTARIT 1995 (linkki), jota myytiin VHS-kasettina. Itse olen sen kadottanut. Sisällöstä huomaa esimerkiksi, kuinka Curre Lindström ajoi valmennusteesejään joukkueeseen kapteeni Timo Jutilan kautta. Tapauksesta on tehty myös dramatisoitu elokuva “95” (linkki), joka on varsin fiktiivinen.
Wien 1996 ja ”mestaruuskrapula”?
Tässä blogissa olevat jääkiekkokortit, suomalaisista pelaajista maajoukkuepaidassa, ovat Wienissä 1996 pelattuun jääkiekon MM-turnaukseen valmistettuja. Wienissä 1996 Suomi hävisi puolivälierän Kanadalle, vaikka Suomella oli nimekkäitä NHL-vahvistuksia kuten Jyrki Lumme, Esa Tikkanen, Teemu Selänne ja Teppo Numminen. Saku Koivun poisjättäminen sääntöteknisistä syistä nosti kritiikkiä Lindströmiä kohtaan. Muistan, kuinka Selänne arvosteli sitä, että Curren tasa-arvoinen peluutus kriittisillä hetkillä ei ollut paras taktiikka. Kisojen loppuottelussa Tsekki-Kanada oli kuitenkin paljon suomalaista yleisöä, vaikka Suomi ei ollut enää mukana. ”Curren kausi” valmentajana päättyi MM-kotikisoihin 1997, josta Suomi ei selvinnyt mitalipeleihin.
1995 mestaruuden kautta suomalaisille saattoi syntyä tunne, että nyt kun kultaa viimein saatiin, niin niitähän tulee jatkossa lisää. Näin ei kuitenkaan käynyt vasta kuin vuonna 2011 Jukka Jalosen komennossa (linkki). Välissä oli useita turnauksia ja olympialaiset, joissa Suomi sai pronssia tai hopeaa, Hannu Aravirta päävalmentajana. Välissä oli myös kotiturnaus 2003, jossa Suomi hävisi käsittämättömästi Ruotsille 5-6, johdettuaan ensln 5-0 (linkki).
Joka tapauksessa vuoden 1995 jälkeen Suomen miesten maajoukkueella on aina ollut turnauksissa tavoitteena mestaruus. Vuoden 2011 jälkeen MM-kultaa on tullut tullut 2019 ja 2022, kaikki Jukka Jalonen päävalmentajana. Vuoden 2022 ensimmäisestä olympiakullasta olen täällä blogi erikseen (linkki) sekä 2025 4 Nations FaceOff-turnauksesta (linkki).
Missä olit, kun Suomi voitti 1995?
Itse muistan katsoneeni loppuottelun kotona. Jännitti niin, etten uskaltanut katsoa peliä alusta. Pelkäsin, että jos katson, Suomi häviää kuitenkin, kuten niin monesti ennen. Kun aukaisin television, Ville Peltonen teki juuri ensimmäisen maalin. Katsoin ottelun loppuun asti.
Oli pakko lähteä käymään katsomassa Tampereen keskustaa. Suihkulähteellä oli jonkin verran väkeä. Eräässä baarissa kohtasin toisen juhlijan, ja ruvettiin laulamaan. Se kiellettiin. Matkustin bussilla takaisin kotiin ja bussissa laulettiin ”Suomi on uusi maailmanmestari” sekä ”Ville Peltonen”. Seuraava päivä oli kuitenkin maanantai ja töihin meno.
Sinänsä vähän ennen kisoja poikani pelasi paikallisessa F-juniorijoukkueessa ja harjoitusvuoro osui Hakametsän ”Haka 2”:een, jolloin seuraavana vuorossa olikin Leijonien joukkue. Jäimme seuraamaan treenejä, ja olihan meno eri näköistä kuin pikkupojilla! Saku Koivun muistan ottaneen yleisönsä eli meidän porukat katsomosta.
Pari päivää loppuottelun jälkeen kävin perheen kanssa Tampereen Keskustorilla, kun tamperelaiset pelaajat Jutila, Ojanen, Nieminen, Helminen sekä taustavaikuttaja Kalervo Kummola olivat Tampereen kaupungintalon parvekkeella palkintopokaalin kanssa.