15.1.2025 julkaistiin jälleen uusia postimerkkejä (linkki). 5 niistä oli Finlandia-talosta, mutta loput 10 kukkia ja eläimiä. Tähän suuntaan on ollut aiempinakin vuosina. Julkaisuja on dokumentoitu tällekin alustalle. Tosin tietynlaisen julkaisupolitiikan jatkuttua pitkään, Postin perustelut sille mietityttävät Kerailija.fi:n toimitusta.
Blogin otsikkokuvassa esimerkkinä näkyvät kukka-aiheiset postimerkkisarjat vuosilta 2018, 2024 ja 2025. Nopeasti katsoen, ulkoasu niissä lähes identtinen. Seuraavassa laajempia otantoja.
Toki digitaali- ja painotekniikan kehittyessä postimerkkien laatu on muuttunut, jostain viime vuosituhannelta. Antaen uusia mahdollisuuksia – mutta kuinka niitä käytetään? Posti itse toteaa (linkki):
”Saatat myös pohtia, miten postimerkit liittyvät nykyhetkeen, kun viestintä on pitkälti sähköistä. Postimerkit eivät kuitenkaan ole vain maksuvälineitä, vaan niiden merkitys on monitasoinen – ne voivat olla esteettisiä keräilykohteita, kulttuuriperintöä vaalivia teoksia tai tärkeitä viestejä välittäviä symboleita.
Jokainen postimerkki kuvastaa jotain ajankohtaista tai ajattoman tärkeää. Merkkiemme aiheet vaihtelevat suomalaisen luonnon kauneudesta kansallisiin merkkihenkilöihin ja yhteiskunnallisiin teemoihin. Ne ovat pieniä ikkunoita siihen, mitä yhteiskunnassamme arvostetaan.
Postimerkit toimivat myös kansainvälisinä viestinviejinä – ne avaavat muillekin kulttuuriamme, luontoamme ja saavutuksiamme. Niiden kautta Suomi voi esitellä maailmalle omaleimaisuuttaan.”
Toki runsaahkot kukka- ja eläinaiheet ovat suomalaisten taiteilijoiden aikaansaannoksia, ei siinä mitään. Mutta lienee perusteltua kysyä, että mitä kansallista identiteettiä viestivät? Mitä ajankohtaista tai tärkeää niissä on – siis laajemmin kuin ystävän muistaminen? Mitä ne kertovat kulttuuriperinnöstämme saatikka saavutuksistamme?
Jos katsoo maailman nykyistä postimerkkituotantoa vaikkapa Stampword-luettelosta (linkki), niin kyllä sieltäkin niitä kukkia ja eläimiä löytyy jokaiselta maalta, joka paljon merkkejä tuottaa vuosittain, kuten Ranska, USA, Englanti, Japani.
Voisi kuvitella, että tuotannolle on muitakin syitä kuin kansallinen kulttuuriperintö tms. Siis että Posti merkkien aiheidensa puolesta haluaa pysyä globaalissa kilpavarustelussa, jossa asiakkaat ovat kansainvälisiä keräilijöitä, enemmän kuin suomalaisia postittajia. Ehkä julkaisufilosofia kertoo myös siitä, ettei merkkien suunnitteluun käytetä enää liiemmin voimavaroja. Oman vaivan voi minimoida, kun pyytää kotimaista taiteilijaa suunnittelemaan merkit – joka todennäköisesti otettuna huomiosta, voi innolla toimeen ryhtyä.
Toki samansuuntaisen huomion voi tehdä marketeissa ja kioskeilla myytävien postikorttien aiheista. Sitä myydään, mitä ostetaan?
Mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, kun me kuluttajat olemme kokeneet elämyksiä siitä, että Posti viestittää yhtä ja tekee toista. Tästä viestintähistoriasta tehty oma ”kokoelmansa” (linkki).
Ehkä tämä politiikka jatkuu vielä jokusen vuoden, siis ennenkuin uusi muutos tapahtuu. Kenties kun viivakoodit ja automaatit mullistavat kirjepostin jakelupolitiikan (linkki).