Asuntosäätiö on tehnyt ”Kotionnellisuus”-kyselyjä vuosittain ja nyt on selvitetty mm. suosituimpia keräilykohteita (linkki). Lista on tässä:
- Kirjat
- Astiat
- Postimerkit
- Jääkaappimagneetit
- Muumimukit
- Koriste-esineet
- LP-levyt
- Keräilykortit
- Viherkasvit
- Antiikkiesineet sekä urheiluseurojen fanituotteet.
Mielenkiintoista on, että postimerkkeily olisl edelleen noin suosittua? Samoin listan kärjessä olevat kirjat: nykyäänhän kodeissa ei ole edes kirjahyllyjä ja perikunnat tuskailevat, mitä tehdä edesmenneeltä jääneelle kirjakokoelmalle. Kirjakaupoilla menee huonosti ja niitä lakkautetaan – mikä saattaa johtua myös siitä, että kirjoja ostetaan muualta: verkosta sekä vaikkapa ruokamarketeista (linkki). Niitä myös luetaan tai kuunnellaan digitaalisina äänikirjoina. Varsin uutena ilmiönä ollaan huolissaan etenkin nuorempien sukupolvien lukutaidosta ylipäänsä.
Miten ”keräily” sitten määritellään? Joku ehkä hankkii aina suosikkirjailijansa uutuusteoksen tai kulloinkin silmää miellyttävät postimerkkiuutuudet. Ja toisella keräilijällä on kokoelmaa lattiasta kattoon.
Mitä määrittelyyn tulee, kysyin asiaa Asuntösäätiön Johanna Otraselta. Hän totesi, että kysymys oli seuraava: Mitä seuraavista asioista keräilet tai olet joskus keräillyt? Eli todennäköisesti kun kysytään ”koko elämän” varrelta keräilykohteita, moni muistaa keränneensä kirjoja tai postimerkkejä aiemmin, kun taas nykyisin tapaa muumimukien ja sisustusesineiden keräilijöitä enemmän. Vastaajien ikää ei kysytty ts. tilastoitu.
Varmaa on, että postimerkkeily ei ole lainkaan niin suosittua, kuin se oli 70-80-luvulla, kun esimerkiksi meistä kouluikäisistä lähes jokainen keräili niitä jollain tavalla. Silloin, kun postimerkkejä saattoi hankkia ilmaiseksi, liottamalla kirjeiltä ja korteilta. Postimerkkien keräilyyn erikoistuneita myyntiliikkeitä oli ehkä yli sata, kun niitä nykyään on yhden käden sormilla Suomessa, ja nekin pääasiassa tarvikemyyntiä ja huutokauppaa. Samoin postimerkkipakkaukset kirjakaupoista hävisivät, ja syy ei voi olla muu kuin kysynnän puute.
Olen käynyt keräilymessuilla ja lukenut mediatalojen keräily-erikoisjulkaisuja, kuten ”Kotisi aarteet”. Niissä ei nykyään käsitellä tai ole tarjolla postimerkkien tai kirjojen keräilyä ollenkaan, verraten esimerkiksi muumimukien tai sisustustavaroiden keräilyyn. Toki niissä kaupallisesti kiinnostava keräily korostuu ja lehdissä mainostajien intressit. Toki pitää mainita, että kirjoille ja postimerkeille on omat tapahtumansa ja molempia on tarjolla Helsingin kirjamessuilla (linkki), joka on varsin suosittu tilaisuus, sopivasti joulusesongin aluksi. Tarjoten myös musiikkitallenteita, numismatiikkaa, sarjakuvia, digitaalisia pelejä sekä ruoka- ja juomakulttuuria.
Samoin paperinen kirjeposti ja siinä olevat postimerkit saattavat kadota kokonaan vuosikymmenen loppuun mennessä (linkki). Nykyiset kouluikäiset eivät välttämättä edes tiedä, mikä on postimerkki, eikä heitä postimerkkiliikkeissä näe (linkki). Digitaalinen tarjonta kuten kännykkä- ja videopelit lienevät visuaalisesti huokuttelevampia kuin paperiset postimerkit.
Eli todennäköisesti postimerkit ovat valtakunnallisesti suositumpi keräilykohde, kuin muumimukit, kun kysytään, mitä on joskus elämänsä aikana keräillyt. Maailman muutos ei siis vastauksissa suoraan näy. Toki kokoelmaksi kerätyt postimerkit ovat suhteellisen halpoja ja ne säilyvät helposti hyväkuntoisina pienessä tilassa, vuosikymmenestä toiseen. Epäilen, että edesmenneiden tai lopettaneiden postimerkkeilijöiden kokoelmia on komeroissa ja kellareissa ehkä kymmeniä tuhansia. Päätellen siitä, kuinka päivittäin tullaan filatelian Facebook-palstoille kysymään, että onko tällä tavaralla jotain arvoa. Siitä on täällä erikseen (linkki). Mutta onko se sitten aktiivista keräilyä, kun kysytään kokoelman realisointia tai kokoelma on lähinnä säilytyksessä kaapin perällä?
Ainakin todelliset aktiivit, filatelian yhdistysten jäsenkunta on valtaosalta yli 60-vuotiaita miehiä. Uusia ilmeisen nuoriakin postimerkeistä kiinnostuneita näkee, ostamassa ja myymässä kohteita Facebook-palstoilla. Mutta todennäköisesti luonnollinen poistuma on suurempi.
Todennäköisesti myös iäkkäämmät ihmiset keräilevät enemmän – heillä ollen siihen mielenkiintoa, aikaa ja rahaakin enemmän kuin alle nelikymppisillä. Ehkä he myös vastailevat aktiivisemmin tällaiseen kyselyyn. Ja se näkyy tässä tutkimuksessa, kirjojen ja postimerkkien kohdalla? Esimerkiksi vuosittaisilla Sastamalan Vanhan kirjan päivillä yleisö on aika lailla ikäihmisiä ja erään vuosikymmeniä siellä kaupitelleen mukaan intohimoiset kirjakeräilijät ovat lähes kadonneet.