Urheiluaiheisia keräilykortteja on ollut Yhdysvalloissa jo 1800-luvulla, mutta 1950-luvulta lähtien niitä tuotettiin purukumipakkauksina. Kortteja on ollut ainakin koripallon pelaajista, jääkiekosta sekä amerikkalaisesta jalkapallosta ja pesäpallosta (baseball). Korttien sekoitus pakkauksissa on sellainen, että tulee väistämättä samoja kortteja useampia. Joita voi sitten vaihdella toisten kanssa. Siitä tuotteen englanninkielinen nimi ”Trading cards”.
Suomessa keräilykortteja ja -tarroja on ollut myös pitkään, esimerkiksi kahvipakettien kylkiäisinä tulleita autoaiheisia kortteja näkee huutokaupoissa edelleen. Tarkemmin keräilykorttien historiasta ja ominaisuuksista voi lukea täältä. (linkki).
Samainen lähde kertoo, että 1965 alettiin julkaista Suomessa jääkiekkoaiheisia keräilykortteja. Muistan hakeneeni niitä rautatieaseman kioskilta 70-luvulla koululaisena. Varsinainen tuote oli purukumi ja pelaajakortit päälle. Kortteja vaihdettiin esim. koulussa välitunneilla. Niitä varten myytiin myös keräilykansio, johon kortit liimattiin. Ja kun sai kansion täyteen ja lähetti sen tuotteen valmistajalle, saattoi saada jääkiekkomailan. Ottaen huomioon korttien väistämättä suuren tupla- ja triplaversioiden määrän pusseista kerättynä, jääkiekkomailan hinta tuli varmasti korttien kautta moninkertaiseksi. Mutta bisnes on bisnes.
Blogin otsikkokuvassa näkyy Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen eli Leijonien hyökkääjä Marko ”Mörkö” Anttilan pelaajakortti. Kuvassa hän esiintyy Helsingin Jokerien pelipaidassa ja siinä on myös pala hänen aitoa pelipaitaansa tuolta ajalta.
”Nassikoiden juttu”?
Korttikeräily on tavattu mieltää ”nassikoiden jutuksi”. Sitä se paljon on aina ollut, siis kouluikäisten harrastusta, mutta nassikoista osa aikuiseksi kasvettuaan ei ole keräilystä luopunut. Aikuisia harrastuksena keräilijöitä on ollut varmaan jo 90-luvulla ja tietysti alan kauppiaita. Korteista on tehty luetteloita hinta-arvioineen.
Sinänsä ”nassikoiden” käsistä kortteihin tapaa jäädä jäljet. Jääkiekkokortit ainakin 90-luvulta uudempiin ovat niin uusia tuotteita, että jälleenmyyntiarvoa ajatellen niiden pitää olla kunnoltaan virheettömiä, eli kulmat täydellisen terävät eikä mitään taittumia tai hankauksen jälkiä. Kunnon säilyttämiseksi kannattaa välttää kortin paljain käsin käsittelyä ja panna se varovasti suoraan avatusta pussista muoviseen suojukseen. On olemassa korttitaskuja kansioihin, suojataskuja sekä erilaisia läpinäkyviä kovike-suojamuoveja eri paksuisille korteille.
90 – luvun buumi
1990-luvun alussa tuli Suomeen todellinen jääkiekkokorttien buumi. Oli alan erikoisliikkeitä sekä korttimessuja. Korttipakkauksia tuli myyntiin ilman purukumia ja uusia kotimaisia sarjoja tuotettiin, kuten Sisu. Silloin innostuin asiasta uudestaan, poikani kanssa yhdessä.
Korttisarjojen peruskorteissa yleensä esitellään pelaajia joukkueittain, esim. kaikki NHL-sarjan, SM-liigajoukkueiden tai maajoukkueiden pelaajat. Käsittääkseni juuri 90-luvun buumissa myytäviin korttisarjoihin ilmestyi ns. erikoiskortteja, eli siis selvästi pienen julkaisumäärän tuotteita, jotka yleensä laadultaan ja näyttävyydeltään ovat peruskortteja hienompia. Täten myös tavoitellumpia ja niistä korttimessuilla pyydettiin kovia hintoja.
90-luvulla korttibuumia vauhditti varmasti myös Suomen jääkiekkomaajoukkueen menestys ja erityisesti 1995 ensimmäinen maailmanmestaruus. Itsellekin se oli kova juttu, samoin kuin kaikki muu Leijonien menestys sen jälkeen.
Hankin nimikirjoituksia tamperelaisilta maajoukkuepelaajilta, jotka säilytin korttien yhteydessä. Yksi kokoelmani helmi on Teemu Selänteen nimikirjoituksella varustettu Nokian renkaiden mainospostikortti (kuva), jonka poikani haki Teemulta itseltään. Korttiin oli jo ostotarjouksia, mutta en ole myymässä.
Keräsin mm. suomalaisia Sisu-sarjoja 1993 – 1995 sekä Semic Wien 96-sarjaa Wienin 1996 jääkiekon maailmanmestaruuskisojen aiheesta. Samoin Sisu Limited Hockey-sarjaa kiekkokaudelta 1995-1996. Ko. sarjan viimeiset puuttuvat erikoiskortit hankin vähän aikaa sitten korttimyyjiltä. Kävin myös työmatkojen yhteydessä tutustumassa Yhdysvalloissa korttiliikkeisiin ja vein sinne tuliaisina suomalaisia kortteja, jotka näyttivät kiinnostavan.
Alla näkyy Sisu Limited-sarjan mielestäni parhaita kortteja. Kuvissa näkyvät vuoden 1995 maailmanmestaruuden ”Tupu, Hupu ja Lupu”-hyökkäysketjun pelaajat Saku Koivu, Ville Peltonen ja Jere Lehtinen. Samoin NHL:n työsulun 1994-1995 takia Suomen SM-liigassa pelanneet Jari Kurri ja Teemu Selänne Helsingin Jokereissa sekä Teppo Numminen Turun TuTo:ssa ja Theoren Fleyry Tampereen Tapparassa. Oli ilo nähdä kaikki herrat kentällä Tampereella noina aikoina.
Korttiharrastus jäi 90-luvun loppupuolta kohti mutta pysyivät tallessa kansioissa muovitaskuissa hyväkuntoisina, omassa hallussani. Samoin keräilykorttien buumi näytti hiipuvan.
Korttikeräilystä nykyään
Urheilukorttien keräily ei ehkä ole samaa kuin 90-luvulla, mutta niille on oma uskollinen harrastajakuntansa tänäkin päivänä. Korttien osto, myynti ja vaihto onnistuu erityisesti internetin ja sosiaalisen median kautta. Korttimessuja järjestetään useita vuodessa. Esimerkiksi harrastajien ”Korttifriikit”-sivusto (linkki). Heillä on myös erittäin toimivat ja vilkkaat Facebook-sivustot.
Olen seurannut korttikeräilijöiden Facebook-sivuja ja hankkinut vanhojen Wien 96 ja Sisu Limited-sarjojen puutteita. Kunnes vuonna 2022 jääkiekon olympiakulta Pekingistä sekä peräkkäinen maailmanmestaruus Tampereen Nokia Areenalta kypsyttivät idean hankkia Leijonapelaajien kortteja lähinnä mestarijoukkueista 2019 ja 2022.
Olen hankkinut siis Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueessa eli Leijonissa menestyneitä, erityisesti kultaa voittaneiden pelaajien kortteja. Täten myös suomalaisia NHL-pelaajia, jotka lähes kaikki ovat pelanneet myös Leijonapaidassa jossain vaiheessa. Luonnollisesti on ollut oma innostuksensa hankkia erikoiskortteja, erityisesti aidolla nimikirjoituksella varustettuja.
Nykypäivän erikoiskorteissa voin erottaa ainakin seuraavia:
– Jersey-kortti. Kortissa on valokuva pelaajasta sekä häneen liittyvää tietoja, esimerkiksi pelitilastoja. Erityisesti siihen on kiinnitetty pala aidon pelipaidan kankaasta. Kortti on selvästi paksumpi kuin tavallinen jääkiekkokortti. Se voi olla yksilöllisesti numeroitu.
– Patch-kortti. Kortissa on nimi ja valokuva pelaajasta sekä häneen liittyviä tietoja, esimerkiksi pelitilastoja. Erityisesti siihen on kiinnitetty pala aidon pelipaidan kangasmerkistä. Kortti on selvästi paksumpi kuin tavallinen jääkiekkokortti. Se voi olla yksilöllisesti numeroitu.
– nimmarikortti. Kortissa on nimi ja valokuva pelaajasta sekä häneen liittyvää tietoja. Erityisesti siinä on pelaajan nimikirjoitus, joka ei pitäisi olla painettu vaan aidosti pelaajan itsensä kirjoittama (engl. ”hard signed”). Näin ainakin korttien taustatiedoissa vakuutetaan kortin julkaisevan yhtiön toimesta. Se voi olla yksilöllisesti numeroitu.
– rookie-kortti: kun pelaaja aloittaa pelaajauransa, hän on tulokas, englanniksi rookie. Nämä ovat yleensä halutumpia kuin muut keräilysarjojen peruskortit. Jari Kurrin sekä Teemu Selänteen NHL-tulokaskortit omistan. Kortin pinnassa voi erikseen lukea ”rookie”. Nykyään tulokaskortteja julkaistaan YOUNG GUNS-kortteina ja ovat kovin haluttuja. Esimerkiksi Edmontonin Connor Mc Davidin suhteellisen uusi YG-kortti on huimissa hinnoissa.
Sitten on muita erikoiskortteja, jotka löytyvät kunkin keräilysarjan ns. settilistoista. Samoin kuin edellä mainittujen yhdistelmiä, joita näkyy myös seuraavissa kuvissa.
Jari Kurri on ollut mukana Leijonien maajoukkueessa saavuttamassa hopeaa MM-kisoista 1994 sekä pronssia Naganon olympialaisista 1998. Jääkiekon olympiaturnaus Naganossa oli ensimmäinen, jossa NHL-pelaajat olivat mukana. Kurri otteli seurakaveriaan Wayne Gretzkyä vastaan juuri pronssiottelussa. Hänellä on myös viisi Stanley Cup-mestaruutta Edmonton Oilersista. Hän on ollut myös mukana Leijonien joukkuejohdossa. Teemu Selänteellä on pronssia Leijonissa Naganosta (oli loukkaantunut pronssipelissä), Vancouverista 2010 ja Sotshista 2014, jossa hän päätti maajoukkueuransa. Selänne oli avainpelaajia Torinon olympialaisissa 2006, jossa Suomi hävisi finaalin katkerasti Ruotsille. Se harmittaa ehkä vieläkin, koska NHL-pelaajat olivat mukana. Paljolti samoja Leijonapelaajia oli sijoittumassa toiseksi Kanadan World Cupissa v. 2004. Teemu oli mukana MM-turnauksissa 1999 voittamassa hopeaa sekä pronssia 2008. Hän saavutti Stanley Cupin Anaheim Ducksissa 2007.
Suomessakin kerätään luonnollisesti kaikkia NHL-tähtien kortteja, kuten Wayne Gretzky, Mario Lemieux, Jaromir Jagr sekä NHL:n uusimpia parhaita pelaajia. Sekä NHL-joukkueita. Tai esimerkiksi pelkkiä maalivahteja.
Mielenkiintoinen on Suomen TPS:ssä kaudella 2021 – 2022 pelanneen slovakialaisen Juraj Slafkovskyn tulokaskortti Liiga Cardset-sarjasta (linkki). Hän menestyi Slovakian maajoukkueessa Pekingin olympialaisissa keväällä 2022 hirmutehoilla ja siirtyi kaudeksi 2022-2023 NHL:ään Montreal Canadiens’iin. Kortista pyydetään 20 – 30 €. Samasta turnauksesta Suomi sai siis riemastuttavan ensimmäisen olympiakultansa.
Keräilyn satoa
Seuraavassa on esimerkkejä keräämästäni Leijonapelaajien kokoelmasta. Ensimmäisenä näkyy Suomen jääkiekon MM-kisojen ensimmäisen kultamitalin 1995 voittaneita pelaajia. Jere Lehtisestä ja Ville Peltosesta nimmarikortit ovat heidän myöhemmältä valmennustiimin uraltaan. Jere Lehtinen on nyky-Leijonien GM eli General Manager ja Ville Peltonen valmentaa Helsingin HIFK:ta.
Näiden herrojen maajoukkueuran aikaan Suomi pääsi jääkiekon arvoturnausten finaalipeleihin, jääden kuitenkin himmeämmille mitaleille. Saku Koivulla on olympiahopeaa Torinosta 2006 ja pronssia 1994, 1998 ja 2010. 1995 MM-kullan lisäksi hänellä on hopeaa 1994 ja 1999 sekä pronssia 2008. Ville Peltosen ja Jere Lehtisen olympiamitalit ovat samat kuin Koivulla. Ville Peltosen MM-mitalit ovat vuosilta 1994, 1995, 1998, 1999, 2000, 2006, 2007 ja 2008, eli hän on todella paljon ollut maajoukkueen käytettävissä. Raimo Helminen oli mukana voittamassa Suomen ensimmäistä arvokisamitalia, olympiahopeaa Calgarystä 1988, lisäksi pronssit 1994 ja 1998. Hänen MM-mitalinsa ovat vuosilta 1994, 1995, 1998, 2000, 2001. Jere Lehtinen on menestynyt myös Leijonien johtotehtävissä. Hän voitti Stanley Cupin 1999 Dallas Starsissa sekä kultaa Leijonien joukkueenjohdossa 2019 ja 2022 (Olympiakisat ja MM-kisat).
Tällä hetkellä suomalaisia kärkipelaajia NHL:ssä ovat mm. Mikko Rantanen, Sebastian Aho, Alexander Barkov. Sebastian Aho on ollut voittamassa Leijonissa nuorten maailmanmestaruuden vuonna 2016 sekä miesten MM-hopeaa samana vuonna. Alexander Barkov on oli mukana 2016 hopeamitalijoukkueessa, samoin Sotshin olympialaisissa 2014 jossa Suomi sai pronssia. Tosin Barkov loukaantui alkusarjassa. Mikko Rantasella on nuorten MM-mestaruus 2016 sekä hopea miesten joukkueesta 2016.
Alla olevassa kuvassa näkyy Tampereen filatelistiseuran vuonna 2019 julkaisema omakuvapostimerkki, jonka julkaisumäärä on 500 kpl. Siitä maksettiin miltei välittömästi huutokaupassa yli 600 euroa (linkki). Nykyisin arvo on maltillisempi, alle 100 €, vaikka kovempiakin pyyntöjä näkee.
Vuoden 2022 Suomen Leijonien kultamitalijoukkueista on kollaasi seuraavassa kuvassa. Hyökkääjä Mikael Granlund on ollut suosikkini jo vuodesta 2011 edellisestä maailmanmestaruudesta. Marko ”Mörkö” Anttilan tuntevat kaikki jääkiekkoa seuraavat, Joel Armia ja Sakari Manninen tekivät lukuisia tärkeitä maaleja. Tuulispään lailla luisteleva puolustaja, Dallas Starsissa kiekkoileva Miro Heiskanen ilahdutti erityisesti puolustajista MM-turnauksessa. Valtteri Filppula on saavuttanut ainoana suomalaisena ns. kolmen mestaruuden statuksen eli jääkiekon MM- ja olympiakulta sekä Stanley Cup. Monella muullakin siihen mahdollisuuksia olisi ollut, ilman harmittavia finaalitappioita. Suomi-kiekolla Leijonissa menee tosin mykyään todella hyvin, ainakin osa menestyksestä ollen valmentaja Jukka Jalosen ansiosta.
Leijonien kultapelaajia on tietysti muutama kymmenen muutakin. Joistain pelaajista en vielä toistaiseksi ole löytänyt aidolla nimikirjoituksella varustettua korttia. Vaikeita tuntuvat olevan ainakin Jussi Olkinuora, Hannes Björninen ja Sakari Manninen. NHL-pelaajista myös Artturi Lehkonen, Juuse Saros ja Antti Raanta ovat vielä etsinnässä. Samoin jotkut Leijonalegendat, kuten 1995 kultamaalivahti Jarmo Myllys.
Jalkapallo, koripallo
Kun Suomen Huuhkajat (miesten jalkapallomaajoukkue) riemastuttavasti raivasi tiensä UEFA EURO 2020-lopputurnaukseen, innostuin keräämään yhden korttisarjan, joissa myös Suomen Huuhkajat esiintyivät. Keräsin siis ”Panini Adrenalyn XL Nordic Edition: 2021 Kick Off”-sarjan. Seuraavassa kollaasissa näkyy erikoiskortteja siitä sarjasta. Postimerkkijulkaisuista turnaukseen liittyen on tarina muualla (linkki). Aidoin nimikirjoituksin varustettuja kortteja en ole nähnyt jalkapallon puolella vielä löytyvän.
Kuvassa 8 näkyy myös nimikirjoituksella varustettu kortti Suomen koripallojoukkueen eli Susijengin tähtipelaajasta Lauri Markkasesta, joka edesauttoi syksyllä 2022 Euroopan mestaruuskisoissa Suomen seitsemänneksi (linkki). Ja on talvella 2022 saavuttanut Yhdysvaltain koripalloliigassa NBA:ssa Utah Jazzin paidassa kovia pistesaldoja per peli. Niin hyvin, että häntä halutaan NBA:n tähdistöotteluun.
Harrastamisesta havaittua
Minusta huomioitavaa korttikeräilyharrastuksessa nykyään on, että vaikka ”nassikat” ostavat marketeista pussi kerrallaan ja vaihtelevat kortteja, niin tosikerääjät ostavat tiettyä uutta sarjaa laatikoittain. Tämä johtuu siitä, että halutaan kerätä niitä erikoiskortteja, joita ei ehkä ole koko julkaisussa kuin muutama kymmenen kappaletta. Moni tällainen kortti on erikseen numeroitukin.
Tätä toimintaa näytetään rahoitettavan myymällä itselle ylimääräiset erikoiskortit eteenpäin. Ehkä se lyö taloudellisesti leiville, jos käy tuuri saada muutama todella haluttu kortti. Lieveilmiö tästä minusta on se, että niitä tavallisia peruskortteja täytyy tulla valtavat määrät ylimääräisiä. Ja isot määrät samaa korttia. Menevätkö ne sitten vaihtoon tai myyntiin. Vai roskiin?
Korteille on oma aitoutus- ja kunnonarviointijärjestelmänsä. Tällaisen arvioinnin jälkeen kortin jälleenmyyntiarvo nousee. Ajoittain kuulee uutisia huutokaupoissa ennätyshintoja maksetusta harvinaisesta urheilukortista.
Keräily- ja jääkiekkokortteja julkaistaan aika valtavat määrät, esim. uusia NHL-sarjoja joka vuosi ehkä lähempänä kymmenen. Keräilyn rajaus on täten välttämätöntä. En tiedä, olisiko edes mahdollista kerätä kaikki mahdolliset kortit Teemu Selänteestä. Jotain tiettyä erikoiskorttia on voi olla nykyään hyvin pienenä julkaisuna, esim. yhdestä kolmeen. Suomessa viralliset kortit julkaisee Liiga Cardset käsittääkseni yksinoikeudella. Korttien tekninen laatu näyttää huonommalta kuin 90-luvun Sisu-sarjojen korttien. Jääkiekon arvoturnauksiin ts. maajoukkueisiin liittyviä uudempia keräilysarjoja en ole nänyt kuin ”Leijonakortit” kaudelta 2013-2014 sekä v. 2016 Sereal-sarja. Kuvassa 5 esiintyvä Sebastian Ahon erikoiskortti maajoukkuepaidassa on Sereal 2016 sarjasta.
Väärennettyjäkin lienee liikkuu. Esimerkiksi kortissa olevan nimikirjoituksen aitous pitäisi pystyä jotenkin todistamaan. Miksei myös pelipaidan kappaleen. Korttien taustoissa on yleensä julkaisijan painama standarditeksti aitouden vakuudeksi.
Samoin tietysti aina kannattaa muistuttaa netin vertaiskauppapaikkojen ja etäkaupan riskeistä, siis siitä, että ostaja ei maksa tai myyjä ei lähetä maksettua tuotetta. Korttifriikit-kautta tekemieni kauppojen kautta ei ns. ohareja ole kuitenkaan tapahtunut kertaakaan ja siellä myös nopeasti varoitellaan vilpillisistä kaupittelijoista. Kun joissain muissa keräilykaupoissa olen törmännyt vilppiin, niin henkilön tilinnumeron perusteella poliisi saa tekijän kiinni. Kokemusta on.