Suomessa on ollut 150-vuotinen perinne tulitikkujen valmistuksessa ja lähes yhtä pitkä perinne askien käyttämisessä mainospaikkana. Etiketit olivat mainostilaa minikoossa, joiden avulla pääsee kurkistamaan entisajan elämään.
Tulitikut olivat kodeissa tuiki tarpeellista käyttötavaraa, joilla sytytettiin tuli uuniin, lamppuun ja tupakkaan. Tulitikkuaskissa on mainostettu kaikkea mahdollista kahvilaaduista ja hiihtokilpailuista kansalaiskeräyksiin. Tikkuaskit olivat myös pienten kyläkauppojen mainospaikkoja.
Tulitikkujen valmistuksen pitkä perinne Suomessa katkesi 1990-luvun lopulla- varsinainen mainoskäyttö tosin jo aiemmin, kun lehdistö laajeni ja televisio valtasi alaa.
Kuva: tulitikkuaskien etikettien keräily on edullinen ja mielenkiintoinen harrastus. Etiketit edustavat usein ajankuvaa sekä tekstisisällön että graafisen sommittelun osalta, kuten kuvan Päijänne-matkareitin ja Salpausselän hiihtojen mainosetiketeistä näkyy.
Halpa keräilyharrastus
Tulitikkuetikettien keräily oli suosittu harrastus 1900-luvulla. Tyhjästä askista sai helpolla halvan keräilykohteen. 1930-luku oli tulitikkuetikettien kulta-aikaa. Olihan Suomen lukuisissa tulitikkutehtaissa tehty kymmeniä tuhansia erilaisia tulitikkuaskien etikettejä. Sotia seuranneiden pulavuosien jälkeen tulitikkuetikettikulttuuri elpyi uuteen loistoon vielä 1950-luvulla.
Etikettien keräilyinto on voimissaan nykyäänkin, ei tosin niin voimissaan kuin 1900-luvulla. Keräilyssä voi erikoistua. Kotiseutuun liittyvä etikettikeräily on yleistä. Joku keräilijä saattaa keskittyä esimerkiksi luovutetun Karjalan alueen etiketteihin. Yksi kerää tietyn tehtaan etikettejä.
Tulitikkuetikettienkeräilijät etsivät kokoelmiinsa täydennystä vanhantavaran liikkeistä: kirpputoreilta, divareista sekä postimerkki- ja antiikkikaupoista. Internet on erinomainen paikka kokoelman täydentämiseen.
1970-luvulla perustettiin Suomen Filumenistit eli Tulitikkukerho ry. Tiedossani ei ole onko kerholla nykyisin minkäänlaista toimintaa.
Teksti ja kuvat: Jarmo Sallinen