Vuonna 2015 Ranskassa keksittiin ruveta julkaisemaan ns. nollaeuroja, jotka ovat monilta ominaisuuksiltaan kuin aitoja euroarvoisia seteleitä, mutta niiden rahallinen arvo on 0 euroa. Niitä ensin julkaisivat Ranska ja Saksa ja niiden aiheina on näiden maiden paikallisia museoita, rakennuksia, historiallisia tapahtumia tms. Jutun otsikkokuvassa näkyy Ukrainaa tukeva seteli (Venäjän hyökkäyssota 2022). Nollaeurosetelit omanlaisinaan tekeleinä eivät ole varsinaisesti numismaattisesti kiinnostavia, enemmän matkamuistojen tai postikorttien tapaisia. Painosmäärät ovat olleet suhteellisen pieniä Keski-Euroopassa, joten ensimmäisten setelien arvot ovat päässeet nousemaan jo korkealle. Tarkempi suomenkielinen kuvaus nollaeurojen historiasta ja kehityksestä on tällä sivulla (linkki). Setelien taustapuolella on eurooppalaisia kuuluisia rakennuksia (Kuva 2 a).
Eurosouvenirscheine-sivu (linkki) julkaisee käsittääkseni täydellistä ja ajan tasalla olevaa listaa koko maailman nollaeuroista. Siis myös eurovaluuttaan kuulumattomat maat ovat niitä julkaisseet, kuten esim. Venäjä, Sveitsi tai Kiina. Lisäksi on olemassa myös specimen-blankoseteleitä, jonkalaisen yhden version itse sain keräilykansion mukana.
Lähdin mukaan nollaeurojen keräilyyn vuonna 2018, eurokolikoita minulle toimittavan kauppiaan houkuttelemana. Asetin tavoitteekseni suomalaisten setelien keräämisen ja näytän toistaiseksi onnistuneen, kun luetteloita tarkistaa. Vuodesta 2017 lähtien suomalaisia nollaeuro-seteleitä on julkaistu yli 110 kpl, kun laskee kaikki erikoisversiot mukaan, joista alempana. Suomalaiset setelit, ja joidenkin muiden maiden nollaeurot on luetteloituna suomalaisen setelivalmistajan sivuilla (linkki annettu ylempänä).
Keräily on kohtuullisen edullista, sillä useimmat vanhemmatkin suomalaiset setelit ovat säilyneet hinnoissa 4-6 euroa. Vuoden 2017 ensimmäisen Hyvinkään rautatiemuseota kuvaavan setelin (LEPZ-2017-1, Kuva 2 oik. ylh.) sain kesällä 2018 hankittua Ebaystä 3 kpl eränä. Varsin pian se sieltäkin katosi. Nykyään siitä pyydetään noin 30 €/kpl, mutta tarjontaa kuitenkin edelleen on. Muita vähän harvinaisempia suomalaisia ovat Paavo Nurmi (LEAE-2018-1, Kuva 2 vas. ylh.) ja Ähtärin eläinpuisto (LEAJ-2018-1, Kuva 2 vas. alh.) vuodelta 2018, hinnat noin 12 €. Eli vielä kun lähtee mukaan, suomalaisista saa kohtuuvaivalla kokoelman. Vuonna 2019 julkaistiin nollaeuro TamCollect-tapahtumasta (LEAR-2019-1, , Kuva 2 oik. alh.) Tampereella, joka tapahtuma ja seteli ovat seurani Tampereen filatelistiseuran aikaansaannos.
Ulkomaalaisista seteleistä olen hankkinut joitain omiin Keski-Euroopan kokemuksiini liittyviä aiheita (DDR, Köln, Pariisi,..). Toinen maailmansota aiheena myös kiinnostaa, kuten esimerkiksi eräät alan museot ovat julkaisseet seteleitä matkamuistoiksi. Myös näyttelijä Grace Kellyn setelin (Kuva 4 oik. alh.) hankin, koska hänen kauniit piirteensä ovat myös Monacon 2 € erikoiskolikossakin vuodelta 2007 (linkki). Penkkiurheilijalle kiinnostavia ovat ”Torilla tavataan” (LEAX-2019-1, Jääkiekon MM-kulta 2019, , Kuva 4 oik. ylh.) sekä ”Huuhkajat – Aika meidän tullut on!” (LEBK-2020-1, , Kuva 4 vas. ylh.), jossa aiheena on Huuhkajat-jalkapallojoukkueemme pääsy UEFA 2021 Euroopan mestaruus-lopputurnaukseen. Venäjän ja Quatarin jalkapallon MM-kisoista 2018 ja 2022 on julkaistu myös setelisarja, osallistuneille maille merkittynä.
Nollaeurojen keräilyssä yhdeksi näkökulmaksi voisi ottaa tietyn sarjanumeron hankkimisen, esimerkiksi omalle syntymävuodelle, tai sitten useampi eri seteli on samaa numeroa. Tai vaikkapa alhainen sarjanumero, alle 100 olisi erityisen tavoiteltu. Itse en ole sellaiseen motivoitunut, vaikka jälleenmyyjä saattaa yrittää ehdotella tällaisia houkuttimia.
Vuonna 2020 erikoista Suomessa oli 5-vuotis-juhlaversioiden julkaisu. Nämä ovat sarjanumeroilla 4001-5000, jos painoerä on 5000 kpl. Juhlaversiossa on teksti ANNIVERSARY 2020 (Kuva 4 vas. alh.), joka näkyy UV-valossa mutta myös seteliä vinosti valoa vasten katsoen. Kaikissa uusissa sarjoissa on viiden tähden pystyrivi aihepuolen oikeassa reunassa. Imatran Valtionhotellista julkaistut tavallinen (nrot 1 – 4000) sekä juhlaversio vedettiin pois myynnistä, koska ko. hotelli ei näy setelin kuvassa. Setelien myyjät velvoitettiin toimittamaan Ranskaan myymättömät tuhottavaksi, Korjattu versio tuli myyntiin myöhemmin. Kaikkia eri versioita (oikea ja virhepainos, normaali ja ANNIVERSARY) on saanut kohtuu helposti jälleenmyyjiltä ja vertaiskauppapaikoilta, eli kysyntäbuumia tämäkään ilmiö ei ole synnyttänyt.
5-vuotis ANNIVERSARY-versioiden tuotantoa on jatkettu myös vuosille 2021 ja 2022 ainakin suomalaisista seteleistä. Tarkkaa syytä ei ole tiedossa, mutta vahingossa se tuskin tapahtuu. Jotenkin voi epäillä sinänsä epäloogisten erikoisversioiden tehtailulla yritettävän synnyttää hypetystä ja hintojen nousua.
Suomessa tietyistä sanoisinko kansallisista aiheista on julkaistu nollaeurosarjoja, kuten v. 2020 historialliset hallitsijamme venäläiset keisarit (5 erilaista) ja ruotsalaiset kuninkaat (3 erilaista) ja Suomen presidentit v. 2021 (12 erilaista). Vuosina 2022-2023 näyttävät vuorossa olevan kansalliset taidearteet (Halonen, Simberg, Edelfelt jne.). Kestojulkaisija näyttää olevan myös Rovaniemen Joulupukin Pajakylä, jolloin seteliä myytäneen runsaasti turisteille.
Vuoden 2022 painoksen ns. Joulupukkisetelistä (LEAH-2022-1, numerot 10000-15000) jouduin hankkimaan rovaniemeläisen keräilijän avustuksella Joulupukin Pajakylästä, kun sitä ei muuten jälleenmyyntiin jaeltu. Toinen saatavuudeltaan ”vaikeaksi” todennäköisen tarkoituksellisesti järjestetty kohde oli edellä mainittu suomalaisen Huuhkajat-setelin (LEBK-2020-1) ANNIVERSARY-versio (Kuva 4 vasemmalla), jota ei Moneta tai kukaan toinenkaan suomalainen jälleenmyyjä halunnut minulle myydä. Se piti hankkia Ebay-sivuston kauppiaalta, aivan kohtuuhintaan.
Minne menet, nollaeuro?
Keräily on aina maku- ja mielipideasia ja tällaiset ”leikkirahat” eivät varmasti monille keräilijöille maistu. Numismaattisesti ne eivät ole arvokkaita, mutta kerääjällehän pitäisi riittää se, että itse pitää keräämistään kohteista. Nollaeurojen suosio ei ole Suomessa singahtanut nousuun, minkä voi päätellä siitä, että hinnat ovat olleet maltillisia. Jos seteliä julkaistaan 5000 kappaleen erä, niin suuri osa mennee ulkomaille. Kansainvälisiltä jälleenmyynnin sivuilta voi nähdä, että joistain Saksan ja Ranskan ensimmäisistä julkaisuista v. 2015 – 2016 pyydetään satoja euroja, mutta muuten hinnat ovat kymmenen euron molemmin puolin. Suomessa uusimpia eriä on rajoitettu 3000 kappaleeseen.
Olen Instagramissa seurannut esimerkiksi saksalaisten nollaeurojen julkaisua, ja niitä näyttää tulevan jatkuvasti uusia melko tiheään tahtiin. On ilmeistä, että täydellisen kokoelman kerääminen on liian haasteellista, joten olen keskittynyt suomalaisten setelien keräämiseen sekä joihinkin aiheisiin muista maista.
Paperille painettu luettelokin on nollaeuron seteleistä julkaistu, nyt jo useampi painos. Ainakin tällä hetkellä käsitys on, että nollaeuroja julkaistaan niin julmettua tahtia ympäri maailman, ettei paperiluettelo kauaa ajan tasalla pysy, ainakaan siten kuin jutun alussa esitetty digitaalinen luettelo ”Euro-souvenirscheine.de”. Toki keräilyssä voi erikoistua joihinkin maihin.
Itse löydän haluamani tiedot nettisivuilta (linkit mainittu ylempänä). Pidän myös omaa Excel-listausta. Verraten Exceliin ja digiin, paperinen luettelo on itselleni varsin epäkäytännöllinen, käytännössä tarpeeton. Siihen ei voi tehdä omia merkintöjä sotkematta, samoin kuin sidonnasta johtuen sitä on hankala pitää pöydällä avoinna. Nollaeurojen tapauksessa se myös vanhentuu tiedoiltaan varsin pian. Hinnoitteluhistorian dokumenttinakaan ei paperisilla luetteloilla ole merkitystä, jos hinnat eivät juuri nouse, ainakaan Suomessa.
Suomessa nollaeurojen tuotanto on hyvinkääläisen firman Nolla-euro Oy:n (linkki) yksinoikeudella. Jonkunhan ne setelit pitää valmistaa, mutta onko hyvä asia se, että kilpailua tuotannossa ja julkaisussa Suomessa ei ole? Suomen Moneta on myös ruvennut tiettyjen nollaeurojen jakelijaksi, käsittääkseni tuotteidensa osalta lähes yksinoikeudella ja Monetan tapa toimia on tuttu jokaiselle vähänkin numismatiikkaa vakavissaan harrastaneelle.
En pidä varmana, kuinka kauan nollaeurojen keräily pysyy suosittuna – käykö niinkuin puhelinkorttien keräilylle kävi? Jos suomalaista tuotantoa ajattelee, niin uuden nollaeurosetelin painos on 3000 – 5000 kappaletta. Löytyykö Suomesta niin montaa vakavissaan keräilijää? Toki osa suomalaisen julkaisun erästä menee suoraan ulkomaille myyntiin, mutta ei suomalaisten setelien hinnat sielläkään ole nousseet kotimaista tasoa korkeammaksi.
Olen itse toistaiseksi pitänyt huolen hankkia kaikki eri versiot kaikista suomalaisista seteleistä. Kansainvälisen kokoelman keräämisessä haasteena on julkaisujen valtava määrä, myös runsaasti muualta kuin euromaista – käytännössä ympäri maailmaa. Suomessa erikoisversioiden tehtailu ja niiden saatavuuden rajoittaminen teettää omia haasteita. En osaa arvostaa menettelyä, jossa on ilmeistä, että keräilytuotteesta yritetään tehdä tietyillä tempuilla harvinaisuutta heti julkaisuhetkellä. Tätä tosin näytetään harrastettavan myös joidenkin virallisten käyttörahojen, eurokolikoiden julkaisussa.